Ritva Kortesniemi menetti muutaman vuoden ikäisenä äitinsä. Isä oli sodassa ja äidin kuoleman jälkeen Ritva veljensä Matin kanssa kiersi ”suvun kiertopalkintona”. Äidittömyydestä kertyi kuormaa. Lisätaakkaa tuli Helsingin suurpommituksista, joita Ritva joutui seuraamaan asuinpaikastaan Mannerheimintie 64:stä. Pieni lapsi joutui silloin ottamaan ainakin osittain aikuisen roolin.
Sana 7.8.2008
– Muistan pimennysverhopakon ja lukuisat tulipalot. Aina kun talonmies puhalsi rappukäytävässä metsästystorvea, tiedettiin että pommitus on tulossa, ja piti rynnätä pommisuojaan. Illalla otin mekon pois ja kävin nukkumaan alusvaatteissa. Kengät asetin valmiiksi sängyn viereen, jotta pommituksen tullessa pääsin mahdollisimman nopeasti filtti kainalossa liikkeelle.
Nuorena Ritva opiskeli valtiotieteen maisteriksi, solmi avioliiton ja sai kaksi poikaa. Avioliitto päättyi eroon ja Ritvasta tuli poikien yksinhuoltaja. Hän hakeutui työelämään, ensin Fiskarsille ja sen jälkeen silloiseen Tie- ja vesirakennushallitukseen, missä työskenteli yli 30 vuotta.
– Tuolloin sain eräänä päivänä kirjeen, jonka lähettäjästä minulla ei ole aavistustakaan. Kirjeessä kutsuttiin pääsiäisenviettoon Kansan Raamattuseuran toimintakeskukseen Jukajärvelle Juvalle. Hetken mielijohteesta ilmoittauduin nuoremman pojan kanssa sinne.
Jukajärven pääsiäisleiri teki Ritvaan ja varsinkin hänen poikaansa Mikaan vaikutuksen. Siitä alkoi osallistuminen toimintakeskuksen tapahtumiin. Tutuiksi tulivat myös Kansan Raamattuseuran muut toimintakeskukset, uusia ystäviäkin löytyi. Monet lomat vietettiin Jukajärvellä ja joskus siellä tuli leireiltyä yhteen menoon kokonainen kuukausi.
– Sain uskooni aivan uusia rakennusaineita. Minua ilahdutti ja ilahduttaa edelleen Kansan Raamattuseuran toiminnassa se, että julistuksessa on ilo mukana. Samalla olen saanut parantua äidittömyyden ja yksinhuoltajuuden tuomista traumoista.
Nykyään Ritva Kortesniemi asuu Vantaalla. Viime aikoina Jumala on vapauttanut häntä turhasta huolehtimisesta. Jumala on vakuuttanut omaa valtaansa ja uskollisuuttaan ja sitä, ettei ihminen hätäilyllään voi auttaa asioita.
Monet hengelliset menot tuovat Ritvan arkeen iloa. Yhteiset rukoukset ystävien kanssa, Sanan kuulossa käynti ja touhuaminen maahanmuuttajaystävien kanssa tekevät jokaisesta päivästä rikkaan.
– Elämäni on kaikkea muuta kuin tylsää. Uskon Jeesukseen Kristukseen ja kiitän häntä kaikesta. Riipun kiinni tässä Raamatun lupauksessa: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi”.
Kaija Antola