
Vantaalainen Mika Viitikko on monipuolinen nuori mies. Harrastuksiin kuuluu maratonia, toiminnanjohtajuutta kristillisessä järjestössä sekä lukemista. Seurakunnassa työskentelevän vaimon kanssa Viitikko järjestää myös parisuhdekursseja ja avioliittopiirejä. Miehen ammattikin on mielenkiintoinen.
– Työskentelen sairaanhoitajana, johon sain kipinän jo nuorena SPR:n ensiapukursseilla. Myös armeijassa toimin lääkintätehtävissä, Viitikko valottaa.
Ammatinvalinnan taustalla oli myös vilpitön halu auttaa lähimmäistä.
– Sairaanhoitajana työskenteleminen tukee maailmankatsomustani. Olen tosin miehenä ajautunut työssäni lähinnä teknisiin tehtäviin, hän naurahtaa.
Viitikko myöntää, ettei tie sairaanhoitajaksi ja kahden lapsen isäksi ollut aikoinaan itsestäänselvyys. Uskovan perheen poika arvosti jo varhain kristillisyyttä, mutta käyttäytyi kaveriporukan kanssa aivan muuta esittäen.
– Olin kahden tien kulkija. Tietyissä ympyröissä näyttelin olevani uskossa, toisessa kaveripiirissä rooli oli taas päinvastainen. Kaupungilla tuli tehtyä kaikenlaista, hän muistelee.
Pikku hiljaa Viitikko kuitenkin teki ratkaisunsa. Tällä tiellä hän on edelleen.
– Valitsin Jeesuksen. Usko on siitä lähtien toiminut minulle opaskarttana ja turvana kaikissa tilanteissa, hän sanoo.
Vaikka usko on ollut Viitikon turvana, on luottamus Jumalan horjunut epätoivon hetkinä. Erityisesti tyttären sydänsairaus veti miehen koville.
– Tyttärelläni todettiin kahden kuukauden iässä sydänvika, joka oli perheellemme todella kova isku. Tukenamme oli kuitenkin monia esirukoilijoita, jotka auttoivat vaimoani ja minua jaksamaan, hän kertoo.
Jonkinlainen perusluottamus Viitikolla silti säilyi sisällään ja loppujen lopuksi tyttären sydän leikattiin onnistuneesti.
– Tällä hetkellä hän leikkii niin kuin kuka tahansa terve lapsi, Viitikko hymyilee.
Mika Viitikko on joskus miettinyt, millaista hänen elämänsä olisi ollut jos hän olisi valinnut aikoinaan toisen tien.
– Loputonta ristiriidassa elämistä se ainakin olisi ollut, mies uskoo.
Katja-Maria Halonen