Kaikki alkoi iltarukouksesta

Sannukan lapsenusko vahvistui kristillisellä musiikkileirillä, minkä jälkeen omakohtainen usko on ollut elämän perustana.

– Nykyisin rukoilen pitkin päivää, milloin missäkin: kotona, koulussa, joskus hälinässä tulee vain lyhyitä avunhuutoja tai kiitos koulumatkalla tai lenkillä.

Rukous on Sannukalle myös tapa rauhoittua kiireen ja koulustressin keskellä.

– Saatan iltaisin omassa sängyssäni rukoilla vaikka kuinka pitkään, niin että lopulta nukahdan. Tällaisina öinä näen kivoja ja levollisia unia.

Rukous on Sannukalle juttelua Jumalan kanssa päivän tapahtumista, iloista, suruista, huolista ja peloista.

– Kiitän siitä, mikä on ollut kivaa.

Hän uskoo, että mitä vain voi rukoilla. Itse hän yrittää olla pyytelemättä ”turhia”, sillä Jumala tietää paremmin, mitä ihminen oikeasti tarvitsee.

– Voi toki pyytää isojakin asioita.

Hän uskoo, että nekin vähäiset huolet, joista ei viitsi puhua kavereiden kanssa, koska ne saattaisivat tuntua aivan mitättömiltä, kuullaan.

Sannukka uskoo, että rukouksen kautta voi oppia tuntemaan itseään, kun miettii tosissaan omia tuntemuksiaan.

– Myös rukousvastauksia olen saanut.

Teksti ja kuva: Eljas Kuurne