Johannes Lampinen sanoo, että hänen koko elämänsä on ollut ihmettä, josta kuuluu kiitos Jumalalle.
(Sana 19.7.2007)
– Uskon asiat tulivat tutuiksi jo lapsuudenkodissa, mutta oman ratkaisuni tein vuonna 1956 Jyväskylässä evankelistaTommy Hicksin kokouksessa, kertoo Hausjärven Ryttylässä asuva yrittäjä Johannes Lampinen.
Lampinen on ollut mukana auttamassa Suomen Kansanlähetyksen ensimmäisen lähetyskoulun toimintaa Jämsään sekä sittemmin rakentamassa Ryttylän Lähetysopistoa. Myös Ev.lut. Herätysseuran kirjapainon synnyssä Suolahteen hänellä on osuutensa.
Oma putkiliike on monin tavoin palvellut evankeliumin asiaa samoin kuin myöhemmin Jolakirjapainokin.
Monen toimen miehen sydämellä ovat myös lapset. Herra antoi näyn Torisevan kristillisen leirikeskuksen perustamisesta Virroille vuonna 1967, ja yli kymmenen vuotta Lampinen on toiminut Lasten Missio ry:n puheenjohtajana.
Vuonna 1991 hän lähti Viroon opettamaan kirjapainotaitoa pyhäkoulunopettajille. Hän pääsi pois maasta viimeisellä laivalla ennen vallankumousta.
– Jumala kouluttaa monella tavalla, miettii mies, joka hiljakkoin on läpikäynyt vaikean sairauden.
Kun tieto vatsan täyttävistä kasvaimista tuli 23.3.2005, Lampinen luki samana päivänä Päivän Tunnussanasta: ”…niin säästäköön Herra minun henkeni ja pelastakoon minut kaikista vaaroista ja vaivoista”.
Koska laajalle levinnyttä syöpää ei enää voitu leikata, lääkäri lähetti potilaan kotiin vahvojen lääkkeiden kanssa, joiden oli määrä pitää kipu loitolla.
Monet ystävät eri puolilla rukoilivat, ja Lampinen soitti myös Viroon nuorten rukousryhmälle pääsiäisen aikaan vuonna 2005. Kun puhelusta oli kulunut vajaa tunti, kivut hävisivät. Lääkärin määräämiä kipulääkkeitä ei tarvinnut ottaa kertaakaan. Ne ovat edelleenkin käyttämättä, vaikka tapahtuneesta on kulunut yli kaksi vuotta.
Uusissa tutkimuksissa todettiin, että paraneminen oli selvästi alkanut. Noin kuukauden kuluttua tuli kutsu syöpäosastolle, koska otetut koepalat näyttivät, että kyseessä oli pahalaatuinen imusolmukesyöpä. Lääkärikunta päätti antaa parantumisen jatkohoitona sytostaattihoidot. Sädehoitoja ei enää tarvittu.
Johannes Lampinen selaa paksua mappia, jossa on asiaan liittyvää materiaalia ja näyttää Hämeenlinnan keskussairaalan sisätautien apulaisylilääkärin 27.10. 2005 allekirjoittamaa paperia, jossa todetaan sädehoitojen olevan tarpeettomia.
– Kiitos Jumalalle ja lääkäreille. En ollut päivääkään edes sairaslomalla, hymyilee terveen ja hyväkuntoisen näköinen mies, joka on yli kolme vuosikymmentä ollut mukana myös kotikuntansa hallinnossa.
– Sairaus on vain tuonut taivasta lähemmäksi. Kerran kaikkien on täältä lähdettävä, ja on hyvä, kun on aikanaan ottanut Jeesuksen vastaan. Se herra meille palkan maksaa, jota tässä ajassa palvelemme.
Sinikka Lehtinen