Kiitosvirsi metrossa

– Pieni hymy ja ystävällisyyden osoitus ovatkin suuria kiitollisuuden aiheita, Kirsti Voutilainen toteaa.

(Sana 5.10.2006)

– Aamulla metrossa ja milloin missäkin laulan virren 341 ensimmäistä säkeistöä. "Kiitos sulle Jumalani armostasi kaikesta", kertoo Helsingin Vuosaaressa asuva Kirsti Voutilainen.

Kiitollinen mieli ja iloinen katse on Kirsti Voutilaisen tunnusmerkkejä. Hänen mukaansa kiitollisuus on taitolaji, jota tulee harjoittaa läpi elämän. Sitä pitää myös opetella.

– Kiitosmieli avaa taivaan kanavat. Silloin elämä on suorassa yhteydessä Luojaan, kaiken hyvän antajaan. Se vapauttaa kanavat, ettei jää tukkeumia, Kirsti sanoo.

Taivaan kanavilla ihminen voi vastaanottaa pieniä tehtäviä. Kirsti kokee saaneensa tehtäväkseen ihmisten siunaamisen. Kun siunaa kanssaihmisiä, voi jättää menneen eikä lähteä koston tielle.

Kristillä on tapana siunata myös tuntemattomia ihmisiä. Esimerkiksi metromatkan aikana tai missä kulkeekin Suomenlahden rannoilla tai matkoilla Kreikan saaristossa.

– Kiitosmielen toi Kreikassa kristallinkirkas meri. Ja Suomessa vehreys tuo hyvän mielen.

Siunaamalla vapautuu anteeksiantava mieli. Anteeksiantamisen korkeakoulussa voi opetella antamaan anteeksi. Se on vapautumista katkeruudesta ja vihan tunteesta. On annettava anteeksi itselleen ja muille.

– Todellista anteeksiantamista on se, kun ihminen ei odota vastapyyntöä. Anteeksiantaminen vie syvemmälle elämän totuuksiin. Se on unohtamista ja valitsemista.

Eläkkeellä oleva Kirsti Voutilainen on kiitollinen siitä, että pystyy itse hoitamaan asiansa ja auttamaan muitakin. Menneisyyden taakat hän on voinut jättää, koska nyt auttaa Herra. Tärkeä on tämä päivä ja tämä hetki.

– Pieni hymy ja ystävällisyyden osoitus ovatkin suuria kiitollisuuden aiheita, Kirsti toteaa.

– Kiittävältä ei mitään puutu.

Meriam Ronimus