Kipu opettaa kiittämään

– Virtsaputkeni murtui. Sitä korjattiin kolmessa eri leikkauksessa, ja olin paljon sairaalassa. Koko lapsuuttani sävyttivät tuskalliset tutkimukset, loputon kipu ja sairastelu.

Rankat kokemukset jättivät elinikäiset arvet, mutta silti Humberto ei antaisi niitä pois.

– Tiedän, mitä on olla sairas ja miltä tuntuu, kun sattuu. Kärsimys on tehnyt minut myötätuntoiseksi toisia kohtaan, joten se ei ole ollut turhaa. Uskon, että Jumala sallii vastoinkäymisiä, jotta oivaltaisimme tämän.

– Kärsimys opetti minut kiittämään. Jos kaikki menisi aina hyvin, en osaisi arvostaa sitä.

Humberto kasvoi katolisessa perheessä Tlalnepantlassa México Cityn pohjoispuolella. Nykyään hän kuuluu karismaattiseen seurakuntaan ja on töissä kristillisessä kirjakaupassa.

– Oikeastaan minusta piti tulla katolinen pappi. Peruskoulun jälkeen aloitin seminaarin yhteydessä toimivan lukion tähtäimenä kirkon virka. Luin paljon Raamattua ja tulin uskoon. Sitten tajusin, ettei pappisura ollut kutsumukseni, ja koulu jäi kesken.

Kotona pojan muuttuminen kunnon katolisesta hihhuliksi oli pettymys.

– Perheeni ei pitänyt siitä, että aloin käydä protestanttisessa seurakunnassa. He tekivät uskostani pilaa ja osoittivat sormella jokaista virhettäni. Mutta se loppui, kun he huomasivat, kuinka olin muuttunut.

Humberto sanoo olleensa aiemmin kova väittelemään. Enää se ei tuntunut oikealta eikä tarpeelliselta, ja kinaaminen loppui. Se sai muut perheenjäsenet kiinnostumaan siitä, mitä muutoksen takana oli. Myöhemmin hekin antoivat elämänsä Jeesukselle.

Sittemmin Humberto opiskeli, oli ravintolassa tarjoilijana ja harrasti amerikkalaista jalkapalloa, kunnes loukkasi harjoituksissa molemmat olkapäänsä. Ne piti operoida. Kesken viimeisen leikkauksen Humberton verensokeri ja verenpaine nousivat hälyttävän korkeiksi. Lääkärit ilmoittivat, että hänellä on diabetes ja verenpainetauti.

Mutta diagnoosi osoittautui vääräksi, tai sitten nuori mies parani itsestään. Niin tai näin, Humbertolle se on ihme. Kuten sekin, että hän pääsi töihin kristilliseen kirjakauppaan ja säästää asuntoa varten.

Suunnitelmissa on ensi vuonna mennä naimisiin tyttöystävän kanssa ja muuttaa omaan kotiin. Nuoret haaveilevat ravintolan perustamisesta.

Humberto sanoo olevansa hyvin onnellinen.

– Onni on kiinni sydämen asenteesta, ei olosuhteista. Minulle onni on sitä, että pidän siitä kuka olen ja mitä minulla on. Jumala on luonut minut omaksi kuvakseen ja hän antaa elämälleni tarkoituksen.

Sari Varpula