Kristillinen kirkko on alusta asti ollut kriisin kirkko. Monoliittinen rakennelma ja opillisesti yhtenäinen kirkko on täysi mahdottomuus.
Maanantai 20. toukokuuta. Nimipäivää viettää Lilja, Karoliina, Lilli, Karolina, Lilli, Lilian

Kirjastoautolla Euroopassa


– Kotona olen saanut kristillisen kasvatuksen. Lapsena olen käynyt lukemattomat kerrat seuroissa. Muutama vuosi sitten tein itse tietoisen valinnan Jumalan puoleen; sitä ennen menin porukan mukana, pohdiskelee tamperelainen Juho Ovaska, 20. (Sana 8.4.2010)

– Päätökseen johti sen tajuaminen, ettei tässä maailmassa ole kovin paljon kestävää perustaa missään muualla kuin uskossa. Pelkkä elintason tavoitteleminen ja aineellisten asioitten miettiminen ei riitä.

Usko on antanut Juholle elämän tarkoituksen. Oma identiteettikin on löytynyt paremmin. Jumalan edessä saa olla juuri sellainen kuin on. Ihmisten edessä kenties jonkin roolin vetäminen onnistuisi, mutta ei Jumalan.

– Kun olen tajunnut vähän siitä, mitä on Jumalan lapseus, se, että Jumalaa voi sanoa isäkseen, se on ollut hieno oivallus. En ole omien voimieni enkä yrittämiseni varassa.

– Jeesus merkitsee minulle henkilökohtaista mahdollisuutta pelastua.

Juholla on meneillään mielenkiintoinen vuosi. Hän on helmikuussa aloittanut Operaatio Mobilisaation kirjastoauton kuljettajana Itä-Euroopan maissa. Auton tarkoitus on viedä evankeliumin sanomaa ”teille ja aitovierille”. Mahdollisuuksien mukaan autosta voidaan antaa myös paikallisten lääkärien ja hammaslääkärien palveluita.

– Menemme sinnekin, missä on toivottomuutta ja epätoivoa elinympäristön vuoksi. Haluan viedä iankaikkisen elämän toivoa. Lähettäjiltäni toivon, että ihmiset muistaisivat työtä rukouksin.

– Mielenkiinnolla odotan, mitä vuosi tuo tullessaan. Voi olla, että suunnitelmat muuttuvat moneen kertaan. Kulttuuri ja elämänmeno eivät ole samanlaisia kuin täällä.

Teksti ja kuva Kaija Antola

Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin