Heinäkuun puolivälissä vuonna 1994 käsityöalan yrittäjä Anita Koski näki itsensä juoksupyörän hiirenä. Olo oli tuskainen.
(Sana 12.7.2007)
– Olin jäänyt noin 500 000 markkaa velkaa vaateyrityksestäni. Niskassa olivat velkojat ja häpeä epäonnistumisesta.
Tapansa mukaan Anita illalla rukoili Isä meidän -rukouksen. Keskellä yötä korvin kuultava rakkaudellinen miehen ääni kutsui häntä nimeltä. Kun hän nousi istumaan, ääni sanoi: ”Nyt jäät kotiin ja teet sitä mitä parhaiten osaat.”
– Nukahdin levolliseen uneen. Aamulla koin valtavaa rauhaa, lepoa ja iloa.
– Samalla minua kuitenkin huolestutti. Mietin olenko tulossa hulluksi paineiden alla, kun kuulen ääniä. En ollut hakemassa uskoa tai kaivannut uskoon tuloa.
Tietämättään Anita oli kuitenkin hapuillut Jumalaa kohti.
– Pari viikkoa myöhemmin kerroin äänestä ystävälleni. Hän olikin uskova ja oli myös kuullut Jumalan puhuvan itselleen. Sain tietää, että en olekaan hullu!
Anita Koski halusi tulla uskoon.
– Ystävä rukoili puolestani ja antoi synninpäästön.
– Aviomies ihmetteli silmieni muuttunutta ilmettä.
Seuraavana päivänä Anita Koskelle hänelle tarjottiin hyväpalkkaista työtä, josta hän kuitenkin kieltäytyi. Hän ryhtyi omaishoitajaksi äidinäidilleen, joka oli sairastunut syöpään.
Velat hoituivat tilaustöitä ompelemalla. Mummokin ehti antaa elämänsä Jeesukselle ennen kuolemaansa.
– Koen itseni evankelistaksi. On ilo todistaa Herrasta, toisessa laukussa käsityöt ja toisessa Raamattu, Anita sanoo.
Nykyisin hänellä on lahja- ja sisustustuotteita myyvä yritys nimeltään Kadosh. Nimi tarkoittaa heprean kielellä pyhää.
– Pyhä yritys, pyhät lahjat. Kädentaidot ovat Herran lahja, ja haluan tehdä kaiken hänen kunniakseen mahdollisimman hyvin.
– Aikaisemmin olin työnarkomaani, mutta Jumala on parantanut minua.
Israelin asia on Anita Koskelle tärkeä. Hän toivottaa kaikille shalom-rauhaa, mikä sisältää sisäisen onnen olosuhteista huolimatta.
Merja Salonen