Lapin luonto puhuu Jumalan suuruudesta

Kaksi vuotta sitten syksyllä Paula Lehtonen sairastui vaikeasti. Ollessaan Turussa, juuri ulkomaanmatkalle lähdössä, hän sai aivoverenvuodon. Apu oli lähellä, sillä TYKSiin oli vain pari kilometrin matka. Aivoista löytyi kiireellisessä leikkauksessa pullistuma ja verenvuoto.

– Kaikki tapahtui niin nopeasti, että ehdin rukoilla vain ’Herra armahda’. Ja hän armahti. Tässä olen, kertomassa Jumalan varjeluksesta ja pelastavasta armosta.

– Toipuminen oli pitkä prosessi. Ystävien tuki ja esirukoukset kantoivat. Tajusin konkreettisesti, että olen armollisen, minua rakastavan Jumalan hoidossa.

Paula Lehtonen kuvitteli, että sairaudella olisi jalostava vaikutus.

– Toivoin, että nyt minusta tulee parempi vaimo, parempi opettaja ja rakkaudellisempi kristitty. Ihan näin ei kuitenkaan käynyt. Enkeliä minusta ei ole tullut, mutta saan porskutella eteenpäin Jumalan armon varassa.

Paula ja hänen opettajapuolisonsa Esa Lehtonen vaeltavat mielellään lapin luonnossa.

– Tuntureiden huipuilta näkyy kauas. Se puhuu minulle Jumalan valtasuuruudesta.

– Viime aikoina minua ovat puhutelleet psalmit. Niissä on nähtävissä ihmisten kamppailu ja Jumalan armo ja apu. Jumala on luvannut läsnäolonsa ja voimansa jokaiseen päivään.

Lapin kulkijakohtaa sekä tiettömiä erämaita että virkistäviä taukopaikkoja, usein kaltion, kirkasvetisen lähteen äärellä.

– Uskonelämäni keidaspaikkoja vuosien varrella ovat olleet Kittilän Sirkassa toimivan Atrinmajan hengelliset tilaisuudet, kotiseurakunnan jumalanpalvelukset, Israelin-matkat ja muun muassa Sanan Suvipäivät viime vuonna Nokialla.

– Mieheni Esa on mukana Gideon-järjestön työssä, ja sen välityksellä olen saanut uskovia ystäviä yli seurakunta- ja kirkkokuntarajojen.

Kaija Antola