Lapsuuden usko kantaa

– Vieläkin jotkut hengelliset laulut tuovat mieleeni lapsuuden iltahetket, jolloin äitini lauloi minulle ja pikkusiskolleni.

Usein uskovien kotien lapset vain kasvavat uskoon, eikä heillä ole tiettyä uskoontulohetkeä. Hanna kuitenkin muistaa, kuinka hän teki oman uskonratkaisunsa 6-vuotiaana ollessaan Itävallassa vanhempiensa mukana aktiomatkalla.

– Monet ajattelevat, ettei lasten uskonratkaisulla ole suurta merkitystä. Itse tiedän, että lapsena tehty päätös voi kantaa yli vuosikymmenten. Lapsillekin pitää julistaa evankeliumia ja antaa mahdollisuus tehdä oma uskonratkaisunsa. Se tietysti pitää tehdä ilman painostamista, syyllistämistä tai pelottelua.

Hanna on aina kulkenut rukoillen ja uskoo, että Jumala on johdattanut häntä.

– Olen saanut hyvän puolison ja kaksi lasta. Pidän työstäni suomen kielen tutkijana valtavasti.

Kaikki päivät eivät kuitenkaan ole olleet onnellisia. Elämää on varjostanut äidin vakava sairaus, ja esikoisen Aspergerin oireyhtymään viittaavat piirteet ovat tuoneet omat haasteensa.

– Elämä ei ole reilua, mutta Jumala on silti hyvä. Tämän sanoi eräs pastori saarnassaan. Olen kokenut sen todeksi. Toisaalta koetukset ovat kääntyneet myös monesti siunaukseksi.

Hanna ei halua olla uskovainen vain sunnuntaisin.

– En halua salata uskoani. Kun työkaverit puhuvat omista viikonloppumenoistaan, minäkin kerron omistani, ja usein ne liittyvät seurakunnan toimintaan. Kun näen, että jollakin on vaikea tilanne elämässä, lupaan rukoilla hänen puolestaan. Tärkein lähetyskenttäni on kuitenkin kotona. Haluan opettaa lapsilleni, että usko on luonnollinen osa elämää.

Minna Lyhty