Lasten välittömyys poisti arkuuden

– En innostunut asiasta, koska siihen aikaan en oikeastaan pitänyt lapsista, Jesbleidy naurahtaa.

Lilian ei hellittänyt. Hän kysyi, voisiko Jesbleidy tulla koristelemaan kodin tiloja, kun siellä on muuten niin ankeaa.

– Vastasin, että miksipä ei ja menin. Olin aikaisemmin ujo ja sulkeutunut enkä uskaltanut oikeastaan jutellakaan kenenkään kanssa. Lasten välittömyys kuitenkin valloitti minut niin, että aloin huomaamattani avautua myös heille.

Jesbleidy kertoo olleensa kristitty 16-vuotiaasta lähtien. Mutta koska hän ujona kartteli sosiaalisia tilanteita, hän ei uskaltautunut seurakunnankaan yhteyteen. Lastenkodista alkanut avautuminen rohkaisi hänet menemään seurakuntaan. Jumala tuntui tulevan läheisemmäksi.

Kodissa siihen asti läksyjen lukua ohjannut nainen halusi lähteä opiskelemaan ja pyysi Jesbleidya sijaisekseen kuukauden ajaksi.

– Lupauduin kuukaudeksi, en yhtään pidemmäksi aikaa. Ajattelin samalla lähetellä hakemuksia oman alani työpaikkoihin.

Opiskelemassa ollut pyysi Jesbleidya sijaiseksi vielä yhdeksi kuukaudeksi. Suostuminen ei ollutkaan enää niin vaikeaa kuin ensimmäisellä kerralla.

– Sen kuukauden aikana minä oikeastaan rakastuin lapsiin. Tunsin, että tämä on Jumalan minulle antama tehtävä. Aloinkin pelätä, että joudun lähtemään pois ja menin juttelemaan kodin johtajan kanssa. Hän sanoi, että minä en lähde enää mihinkään ja että tämä on minun paikkani.

Jesbleidy on nyt työskennellyt kodissa nelisen vuotta. Hänen vastuualueensa on koko ajan kasvanut niin, että hän vastaa läksyjen luvun ohjauksen lisäksi pitkälti kodin muistakin juoksevista tehtävistä.

– Jumala on puhunut minulle eri tavoin, että olen Jumalan antamalla paikalla siinä tehtävässä, johon hän on minut kutsunut. Työ on välillä vaikeaa, mutta koskaan ei ole tullut sellaista päivää, etten haluaisi tulla seuraavana päivänä uudestaan.

Risto Kyröläinen