Lihasvoiman heikkous toi esiin henkisen voimakkuuden

Noin viisitoista vuotta sitten lapualaismiehen, Joni Huopanan (26), horjuva apostolin kyyti muuttui nelipyöräiseen kulkuneuvoon. Perinnöllinen Nemaliini Myopatia -niminen lihassairaus johti liikuntakyvyn menetykseen. Nykyisin Joni pystyy liikkumaan lyhyitä matkoja kävelytelineen avulla, mutta pääasialliseen liikkumiseen hän käyttää pyörätuolia. Päivittäisissä askareissa tarvitaan avustajan apua.

Vuoden 1988 kesä oli Jonin elämässä käännekohta. Hän ei pystynyt hengittämään enää öisin riittävän tehokkaasti.

– Veren hiilidioksidipitoisuudet olivat aamuisin korkeita ja herääminen oli vaikeaa sekä minulla oli usein huono olo. Minulle tehtiin avanne henkitorveen, josta lähtien olen käyttänyt hengityskonetta hengittämisen apuna.

Lihassairaus ei kuitenkaan ole etenevää lajia vaan pysyy samanlaisena. Muutoksia on tapahtunut ennen kaikkea liikuntakyvyssä, sillä Jonin lihasvoimat eivät kasva samassa suhteessa kuin massa. Liikuntarajoitteet eivät kuitenkaan estä energistä nuorta miestä tekemästä elämästään aktiivista ja antoisaa

- Elämänlaatu on jopa parantunut. Apuvälineiden avulla jaksan paremmin ja voin tehdä enemmän asioita kuin aiemmin. Mielenkiintoiset harrastukset sekä osa-aikainen työ yrittäjänä tekevät arkielämästäni mielekkään, Joni Huopana kertoo.

Vajavaisuuden kautta voimalliseksi

Voimien katoamisen myötä Jonille on alkanut valjeta se tosiasia, ettei ihmisen voimakkuus perustu ainoastaan lihasvoimaan. – Sairaus ja usko yhdessä ovat auttaneet ymmärtämään, mikä on tavoittelemisen arvoista ja mikä ei. Fyysiset asiat ovat toisarvoisia, ja lihasvoima ei tee elämästä sen parempaa.

Uskonasioihin Joni on saanut tutustua jo lapsesta lähtien. Uskovan kodin kasvatilla oli kuitenkin oma kapinakautensa, jolloin hengelliset asiat eivät kiinnostaneet millään tavalla.

- Lukiovuosina uskonasiat alkoivat puhutella uudella tavalla, ja aloin lukemaan päivittäin Raamattua. Jumala kutsui minut yhteyteensä ja ymmärsin tarvitsevani Häntä. Halusin päästä elävään uskoon.

- Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, syynsä ja seurauksensa. Tiedän, että Jeesuksen tähden Jumala rakastaa minua vajavaisuudestani ja erehdyksistäni huolimatta. Se vapauttaa suorituspaineista. Silloin minun ei tarvitse täyttää mitään mittaa kelvatakseni Herralle. Kun tämän muistan, on helpompi elää Jumalan tahdon mukaisesti ja iloiten, hän sanoo.

Saan olla antava osapuoli

Päivä kerrallaan eläminen on vapauttanut Jonin stressistä.

– Tietysti minulla on unelmia. Kukapa ei haluaisi menestyä elämässä. Uskon kuitenkin, että Jumalan tahdon ja suunnitelman toteutuminen tekee onnellisemmaksi kuin omien haaveiden täyttyminen.

- Iloitsenkin siitä, että meillä on aihetta odottaa mielenkiinnolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jumala on luvannut meille tulevaisuuden - ei vain tämän päivän. Iloitsen myös siitä, että saan olla yhä enemmän uskossani antavana osapuolena. Seurakunnan yhteiseksi hyödyksi toimiminen on uskoni ja elämäni keskeisimpiä asioita. Haluan tehdä sen, minkä voin.

Teksti: Eija Lehikoinen