Löysin suurimman rakkauden

Sain kaikkien aikuisteni jakamattoman huolenpidon ja rakkauden. Siihen liittyi myös konkreettista hemmottelua. Savottareissuilta tullessaan enot toivat minulle aina niin paljon karamellia, ettei pahvilaatikko ulkokomerossa koskaan tyhjentynyt.

Voin vieläkin helposti siirtää itseni niihin talvi-iltojen tunnelmiin: vanha hirsipirtti, tuli piisissä, äiti kutoo, pappa lukee Päivämiestä, eno keinuu keinutuolissa – ja minä kipuan sylistä toiseen. Ajelemme enon kanssa avaruuteen keinutuolilla. Sieltä palattuani pappa tahtoo näyttää lehdestä Jeesuksen kuvaa. Minua rakastettiin niin paljon kuin lasta ylipäätään voi rakastaa.

Elämä muuttui ollessani viiden, kuuden vanha. Mummo kuoli. Toinen eno muutti omaan mökkinsä, toinen lähti Ruotsiin metsuriksi. Äiti meni uuteen avioon. Rakennettiin uusi talokin.

Yht’äkkiä leijuin tyhjän päällä. Rakkaus, joka oli kantanut minua ja hyväksynyt minut, oli poissa, tai ainakin se oli muuttanut muotoaan niin etten kyennyt tunnistamaan sitä.

Nuorena ja sitten aikuisena etsin tiedostamattani suurta rakkautta. Rakkautta tuli ja meni, mutta mikään ei riittänyt. Tarvitsin paljon enemmän!

Asuessani EU:n pohjoisimmassa kylässä Jumala alkoi esittää äänekkäitä kutsuja minun suuntaani. Hän kuljetti minua kapean ja pimeän tunnelin läpi. Samalla hän näytti tunnelin päästä sellaisen valon, jota koskaan en ollut nähnyt. Halusin pikkuhiljaa lähteä kulkemaan kohti tuota valoa.

Tunneli päättyi aikanaan, ja putkahdin ulos uuteen muotoon taipuneena. Sain uuden elämän; niin aineellisen, henkisen kuin hengellisenkin. Tajusin, että Jumalan varaan minun pitää rakentaa tämä jäljellä oleva elämä!

Jumala kuljettanut on minua hyvin. Tänä keväänä hän osoitti minulle tien Kansan Raamattuseuran evankelistakurssille Lohjan Vivamoon. Siellä elin koko aikuiselämäni yksitoista antoisinta päivää. Jo kurssin aikana tunsin, että suuri rakkauden kaipuun koloni alkaa täyttyä. Hetkittäin koin samaa lämpöä ja turvallisuutta kuin lapsuuteni tuvassa.

Nyt kun kurssista yli kuukausi aikaa ja olen taas kotona Lapissa, huomaan että rakkauden kaipuuni todellakin on täyttynyt. Olen avannut Jeesukselle viimeisenkin kamarin oven ja päästänyt hänet sisälle.

Saan taas olla lapsi, jota rakastetaan juuri sellaisena kuin olen. Lapsi, joka hyväksytään vajavaisuuksineen. Sisimpäni täyttää sama lämmin ja turvallinen olo. Olen löytänyt suurimman rakkauden.

Maisa Peippo