Maria joutui ratkaisun paikalle

Maria Nyström, tuttujen kesken ”Tuikku” on persoonaltaan kiehtova sekoitus nuoruutta ja ajan tuomaa elämänviisautta. Paljon elämässään ehtinyt ja nähnyt, pian 40 vuotta täyttävä Tuikku syntyi Keski-Suomessa. Isä oli viipurilaista kauppiassukua ja eksoottisen ulkonäkönsä Tuikku on perinyt äidiltään, joka rukoilevana kristittynä toivoi tyttärestään lähetystyöntekijää

– Muistan lapsuudesta, kun kotona kävi hippi-kristityjä kitaroineen pitämässä seuroja. Äidin tuttu, joka oli ollut lähetystyöntekijänä Ambomaalla, piti pyhäkoulua perheen kolmelle lapselle ja Tuikku piti Jeesusta parhaana ystävänään.

Lahjakas tyttö menestyi koulussa, mutta 15-vuotiaana Jumalan kuva himmeni sisimmässä lähinnä kavereiden takia.

– Halusin olla niinkuin kaikki muut nuoret, uskosta viis! Tuikku kertoo.

Opiskelut jatkuivat Jyväskylän kauppaopistossa ja Tuikku sai koulutustaan vastaavan työpaikan. Energinen tyttö ehti olla myös kunnallisvaaliehdokkaana toimittuaan poliittisessa nuorisojärjestössä. Kierrätys, kasvissyönti ja kaikki muu vaihtoehtoinen kiehtoi, lapsuuden usko Jumalaan oli unohtunut.

Kesällä 1992 Tuikun asuessa Helsingissä häntä vaivasi jokin. Olo oli tyhjä ja levoton. Pian Tuikku tajusi että Jumala kutsui häntä.

– Halusin juosta pakoon tuttua taivaan Isää ja sanoin Hänelle: ”Ei vielä, vasta syksyllä!” Kesätöissä Tuikku tutustui uskovaan tyttöön, jonka kanssa juteltiin sinä kesänä paljon hengellisistä asioista. Jouluun mennessä Tuikku tiesi olevansa ratkaisun paikalla. Tapaninpäivänä hän polvistui asunnolla ja pyysi Jeesusta sydämeensä asumaan.

– En edes tiennyt missä on lähin uskovien kokoontumispaikka, mutta kuin stadilainen suunnistin askeleeni kohti Vanhaa Kirkkoa.

– Kirkon ovella halusin kääntyä takaisin. Tunsin itseni likaiseksi, ajattelin etten voi mennä kirkkoon tälläisena. Kaikki varmaan näkevät kuinka syntinen olen, ajattelin kävellessäni kirkon perältä ehtoollispöytään. Papin ojentaessa minulle ehtoollismaljan, ikkunasta osui auringonsäde suoraan sydämmeeni.

– Siinä hetkessä tunsin kuinka puhdistuin. Tajusin, että Jeesus oli sovittanut kaikki syntini. Enää minun ei tarvinnut kokea syyllisyyttä siitä, että olin hylännyt Jumalan. Tuhlaajatyttö oli tullut kotiin.

Tuikun elämä alkoi muuttua. Osa entisistä harrastuksista ja kavereista jäi. Hän muutti siskonsa luo Lahteen ja löysi seurakunnan nuorisotyöstä paikkansa. Sitä kautta pääsi myös todistamaan uskostaan raamattupiireissä ja jopa radio-ohjelmassa.

Vuosia on kulunut tuhlaajatytön kotiinpaluusta.

– Toivo ja luottamus, joka minulla on Jumalassa kantaa eteenpäin. Uskovaisen elämä on tavattoman värikästä, jokainen päivä on erilainen Pyhän Hengen johdatuksessa. Uskovaisia luullaan usein tiukkapipoisiksi, helvetillä pelottelijoiksi. Minun Jumalani on rakkaus, Hänen persoonaansa kuuluu suunnaton armo pojassaan Jeesuksessa. Tätä armollista, rakastavaa Jumalaa tahdon viedä sinne, missä ikinä liikunkin.

Anu Isoaho