Marikan hymy ei hyydy

Joensuun kupeessa Pyhäselän Reijolassa asuu 29-vuotias Marika Pakarinen, joka on geenivirheestä johtuen liikuntakyvytön.

Aina Marika ei ole joutunut retkottamaan sängyn pohjalla. Kerran hän oli liikkuva, terve tyttö. 8-vuotiaana sairaus (torsio dystonia) iski. Aluksi hän jatkoi normaalisti koulunkäyntiään.

– Vuotta myöhemmin en kyennyt enää edes kävelemään. Koikkelehdin laukkahyppyjä harakan askelilla, Marika kertoo nauraen.

Terveyskeskuksesta saadulla pyörätuolilla pääsee ulos, jos joku työntää. Kun jalat eivät nouse, oli keksittävä oma menetelmä. Vasemmalla kädellä Marika kelaa pinnoista eteenpäin ja pitää oikealla kädellä vasemman jalan nilkasta kiinni.

– Jumalalle en ole purnannut, paitsi kerran vuosia sitten aivan vähän. Silloin kiukkusin myös isälle ja äidille. Itkin ja kyselin, miksi en osaa kävellä. Perusolemukseltani olen äärettömän tyytyväinen ja kiitollinen siitä, että Jeesus on minun sydämessäni. On Jumalan rauha ja turvallisuus, jota monella terveelläkään ei ole.

Sairaus ja uskoontulo kulkivatkin käsi kädessä. Sairastuttuaan 8-vuotias Marika halusi tulla Jumalan lapseksi ja Jeesuksen opetuslapseksi. Äiti kysyi siihen neuvoa uskovalta mummolta. Tämä sanoi: ”Siunaa vain Marika, niin Jeesus tulee hänen elämäänsä.”

Äiti teki työtä käskettyä, siunasi ja Marikan elämä muuttui. Mummo antoi lasten kirjan, johon oli piirretty kaksi tytön sydäntä.

– Ilman Jeesusta toinen sydän oli tyhjä. Sen kukat olivat kuolleet. Toisessa sydämessä kukat taas olivat eläviä, ja Jeesus aterioi tytön kanssa. Siitä sain kipinän, että Jeesus kutsuu myös minua omakseen, Marika kertoo.”

– Radio Deitä kuunnellessani olen saanut vakaumuksen, että Jeesus tulee pian. Onhan maailmassa niin paljon pahaa, terrorismia, onnettomuuksia, kärsimystä. Siksi rukoilen eri maiden ja kansojen puolesta. Kerään myös lähetyslippaalla kotona kävijöiltä rahaa Himalajan työlle Bhutaniin, Sikkimiin ja Tiibetiin. Minua harmittaa, että rukoilen liian vähän. Vaikka kyllä sairaudenkin heikentämä ruumis on Pyhän Hengen temppeli. Hän on minun ruumiini omistaja ja käyttää sitä rukoukseen.

Monet nuoret ruikuttavat, etteivät kelpaa mihinkään. Heille Marika lähettää terveiset: – Ehdottomasti jokainen on arvokas ja kelpaa Jumalalle Jeesuksen tähden. Vaikka et tekisi mitään hienoja töitä, silti Jeesus rakastaa sinua. Rukous on iso asia uskonelämässä. Jumala kuulee pyyntösi ja vastaa ajallaan. Rukous on kuin tykki, mutta se ei tapa vaan tekee eläväksi.

Matti Vuolanne