Marja Lepolan suvussa rukous ehkäisee dementiaa

– Yleensä kuitenkin pidän uskonasiat sydämessäni. Kerron, jos joku haluaa kuunnella, mutta en tyrkytä. Varon, etten sanoillani nosta ketään vastarintaan tätä tärkeää asiaa kohtaan. Jo ammattinikin vuoksi kunnioitan kaikkien lasten ja aikuisten vakaumusta. Usko on herkkä asia.

Sanojen sijaan Lepola tahtoo vaikuttaa toiminnallaan ja teoillaan:

– Olen aina pitänyt Raamatun sanasta, joka kehottaa: ’niin kuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille’. Olen luvannut auttaa lähistöllä asuvaa vanhaa tätiäni hänen arjesta selviämisessään yhdessä serkkuni kanssa.

– Sydämellä toimin myös seurakunnan luottamustehtävissä. Siihen velvoittaa hieman myös suvun perintö. Mummo oli aikanaan Hämeenkyrön ensimmäisiä naisvaltuutettuja – ja isänikin kantoi vastuuta yhteisistä asioista.

Marja Lepola tutustui tulevaan aviomieheensä jo 14-vuotiaana. Nuoria yhdistivät arvot ja kodin henki. Rippileirien isonen suunnitteli tosissaan teologian opintoja, mutta opettajan ura veti voimakkaammin.

Ammatissaan hän onkin kokenut olleensa omalla paikallaan kaikki nämä vuodet. Koululaisia hän muistaa myös rukouksissaan.

– Monien lasten tavoin minäkin opin turvautumaan taivaan Isään ilta- ja ruokarukouksen kautta. Kristillisyyttä harjoiteltiin vanhempien kunnioittamisena, toisten huomioon ottamisena ja heikompien auttamisena.

Mummu antoi esirukoilijan esimerkin:

– Hänellä oli suuri suku ja paljon niitä, joiden puolesta rukoilla. Koen itse etuoikeudeksi läheisen, joka rukoilee puolestani. Siksi haluan osaltani rukoilla muitten puolesta. Moni mummo ja pappa on ehkäissyt tietämättään dementiaa luettelemalla kaikki suvun pienimmätkin rukouksissaan!

Suhde Jumalaan ei ole lapsuusvuosista juuri muuttunut.

– Hänen johdatukseensa ja hyvään tahtoonsa saa aina luottaa – silloinkin, kun ei itse ymmärrä tai tahdo hyväksyä tapahtunutta. Tällainen asia on minulle ollut esimerkiksi se, että nyt jo avioliiton solminut Jere jäi ainoaksi lapseksemme. Itse olisin tahtonut toisin, mutta olen varmasti säästynyt suuremmalta suremiselta sen johdosta, että uskon taivaan Isän ratkaisseen asian parhaaksemme.

Korkeimman suoja ja huolenpito ovat näyttäytyneet konkreettisestikin, esimerkiksi Etelä-Afrikassa safarikuorolaisten matkaan kuuluneella safarilla. Kesken ruokailua yllätetty leijona hyökkäsi avojeeppiä kohden verinen kita ammollaan ja pysähtyi vain muutaman kymmenen sentin päähän.

– Lähimpänä eläintä oli kuoroystäväni, jonka vieressä istuin. Tilanne näytti hyvin uhkaavalta, mutta leijona sulkikin suunsa ja kääntyi rauhallisesti pois. Vielä ei ollut meidän aikamme. Jumala lähetti enkelinsä varjelemaan meitä.

Tilanteeseen sopivat virren 600 sanat: Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin. Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin.

– Pidän virsistä vuosi vuodelta aina vaan enemmän, Marja Lepola tunnustaa.

Erja Taura-Jokinen