Mennoniitta sai Jumalan matkaansa hädän tullen

Tampereella syntyneen Hannun isä menetti pulakaudella kaiken omaisuutensa, minkä takia perhe muutti pieneen maataloon Kerimäelle. Siellä Hannu kasvoi, kunnes meni armeijaan ja muutti myöhemmin Tampereelle.

Valmistuttuaan kauppaopistosta hän perusti saha- ja puutyökoneita välittäneen myyntitoimiston ja teki ohessa kiinteistökauppaa. Vuonna 1957 hän lähti siirtolaiseksi Torontoon, jossa on asunut siitä lähtien.

Työhistorialtaan Aalto on varsinainen Aku Ankka, sekatyöläinen. Ansioluetteloon kuuluvat muiden muassa työ Canadian Tire –rengasyhtiössä ja Trans Canada Pipeline –kaasuputkiyhtiössä, kartanpiirtäjän pesti Ontario Hydrolla sekä syöpää sairastaneen pastori Toppilan avustaminen kokaten ja hoitaen.

Hannu muistelee tunteikkaasti 1930-luvun lapsuudenkotinsa hengellistä ilmapiiriä.
– Vanhemmat olivat luterilaisia uskovaisia. He valvoivat, että kuuntelimme radiosta aamuhartauksia sunnuntaisin.

Pyhäkoulussa ei käyty, vaan kotona opittiin tulevaisuuden eväät. Elämän pyörteissä, aikuistuttua, usko unohtui. Kului vuosia, kunnes Hannu alkoi elättää itseään taiteilijana 1950-60 –lukujen taitteessa. Omien öljyvärimaalauksien ovelta ovelle –kauppa sujui viiden vuoden ajan, kunnes koittivat vaikeudet vuonna 1962.

– Rahat, tarvikkeet ja leipä olivat lopussa, bensiinikin viimeisillään. Sanoin silloin Jumalalle, että 'tähän asti olen tullut omin voimin, mutta nyt tarvitaan apua. En pääse enää eteenpäin omin voimin, eli tästä sitten Jumala Sinun kanssasi'. Se oli käännekohta elämässäni.

Jumala tuli elämään ja auttoi, mutta lisävaikeuksilta ei ole vältytty. Esikoispoika kuoli sairauteen, vaimo sairastui mielisairauteen ja Hannu itse sai nivelreuman maalaamisen takia.
– Lisäksi oli vielä köyhyyttä ja ystävien menetystä. Kun hämmentää kepillä sitä kaikkea niin siinä sitä ollaan, mies muistelee.

Koettelemuksistaan hän pääsi läpi, mutta myös oppi vaikeista ajoista. Dollareiden kiilto silmissä vei terveyden, mutta hengellisyys tuli tärkeäksi.
– Olen huomannut itsestäni ja muistakin, ettei se materia niin tarpeellista ole.

Uskoon tultuaan Hannu Aalto valitsi suomalaisen kirkon sijasta hengelliseksi kodikseen Mennoniittaveljeskunnan, sillä hän halusi oppia englanninkielen. Pari vuotta Suomi-kodissa asunut mies ei käy asukkaiden raamattupiirissä, vaan hänellä on yksityistilaisuus kerran kuussa kodissaan mennoniittaveljien kanssa.
– En mene kirkkoon vaan kirkko tulee minun luokseni.

Aalto on kiitollinen Jumalalle, joka on ollut mukana vanhuuteen asti:
– Kyllä hän on minusta huolen pitänyt, kaikessa munimisessanikin, humoristinen mies sanoo ja nauraa hersyvästi.

Hän käyttää aikaansa hengellisten ohjelmien kuunteluun lyhytaaltoradiostaan, profetioiden tutkimiseen sekä pianonsoittoon.
– Pianonsoitto on harjoitusta ja liikkuvuuden saamista sormille, jotta se lopullinen jäykistyminen tulisi vähän myöhemmin.

Teemu Holmi