Metsä kirkkoni olla saa

Jukka Valtaselle hiljaiset hetket Jumalan kasvojen edessä ovat tärkeitä. Eläkkeellä oleva metsänhoitaja viettää niitä mielellään metsän siimeksessä, yksin. Rankasavotan tauolla hän kajauttaa päivän ohjelmaan kuuluvan laulun “Kiitos sulle Jumalani”.

– Siinä on minun jumalanpalvelukseni, sillä en nauti isoissa väkijoukoissa olemisesta.

Lapsuudesta alkaen Jukka Valtanen sai kuulla uskon asiosta seuroissa ja kotitilaisuuksissa. Myöhemmin hän lupasi mummonsa kuolinvuoteen äärellä, että taivaassa tavataan. Tästä lupauksesta hän pari kuukautta myöhemmin teki tiliä itsensä kanssa. Hän ymmärsi, että silloisella elämänmenollaan hän olisi kuollessaan mennyt kadotukseen.

– Eräänä yönä muistan sanoneeni :“Jumala, hoida minun asiani, ei tästä muuten tule mitään.”

Rovaniemen Metsäopistolla työskennellessään hän sai lääkäri Lahja Klemetiltä kehotuksen ruveta pitämään pyhäkoulua Muurolan keuhkotautiparantolan lapsille. Pyhäkoulun pitäminen oli tärkeää paitsi lapsille, myös opettajalle, joka joutui pyhäkoulua valmistellessaan miettimään omaa kelvollisuuttaan Jumalan edessä.

– Kuuden kilometrin matkaa pyöräillessä tai hiihdellessä oli aikaa tehdä tiliä omasta elämästä.

Myöhemmin Jukka ja Anneli Valtanen muuttivat Muhoksen metsäntutkimusasemalle. Sen johtajana Jukka Valtanen työskenteli 24 vuotta. Näinä vuosina tutuksi tuli hengellinen vankilatyö, sillä Pelson vankilassa Vaalassa tarvittiin raamattupiirin vetäjää.

Jukka Valtanen kertoo vetäneensä piiriä 20 vuoden ajan.

– Matkaa vankilaan oli 50 kilometriä, ja 20 vuoden aikana ajetuilla matkoilla pääsisi noin 1,5 kertaa maapallon ympäri. Menomatka oli usein vaikea, kun tuli itkettyä omaa kurjuutta ja tiesi että perillä täytyisi osata opettaa, mutta takaisin tullessa oli sydän täynnä riemua ja iloa.

Piirissä kävi noin 4-15 vankia, olipa joskus sellainenkin kerta, ettei mukaan tullut ketään.

Piirissä käsiteltiin Markuksen evankeliumia, joka tuli vetäjälle hyvin tutuksi, sillä viimeisen luvun käsittelyn jälkeen se aloitettiin aina alusta, koska vangit vaihtuivat. Välillä illan aikana päästiin eteenpäin yksi jae, välillä viisi tai enemmän.

    Vankilatyö tuotti tulosta ja moni kovia kokenut mies sai maistaa Jumalan rakkautta. Myöhemmin Valtanen on tavannut monia entisiä vankeja, joiden elämän Jeesus on muuttanut.

Nykyisin Valtaset asuvat Laviassa perheenpään vanhassa lapsuudenkodissa.

Yhteisissä esirukouksissa muistetaan omien viiden lapsen perheitä, muuta lähipiiriä ja usein pyydetään herätystä Suomeen. Ilonaiheena on muun muassa se, että monet Suomen nuoret haluavat olla Jumalan käytössä.

Jukka Valtanen arvelee, että kouluissa jaetut Uudet testamentit ovat näin kantaneet hyvää hedelmää.

– Armo merkitsee minulle Jumalalle antautumista ihan sellaisena kuin olen.

Elina Antola