Vielä reilut kymmenen vuotta sitten Arja Heikkilä vietti paljon aikaa kapakoissa. Hengelliset asiat eivät häntä kiinnostaneet. Itse hän sanoo ajaneensa takaa elämää.
(Sana 18.1.2007)
Vakava sairaus vuonna 1997 pani kiireisen toimistosihteerin vihdoin vakavalle paikalle. Sairaalassa oli aikaa miettiä elämän tarkoitusta. Silloin oli pakko myöntää oma pienuus ja se, että tarvitaan myös Jumalaa.
Olin hyvin lähellä kuolemaa ja minulle tuli kuolemanpelko. Ahdisti, että tähänkö elämä päättyy ja mitä tulee sen jälkeen. Selvisin sairaudesta ja koin saavani jatkoajan elämälle. Palasin työhön ja hengelliset asiat alkoivat kiinnostaa. Aloin keskustella niistä uskovan työtoverini kanssa. Hän johdatti minut seurakuntaan. Siitä olen hänelle ikuisesti kiitollinen.
Kankaanpään seurakunnan järjestämä Elomissio oli Arja Heikkilän ratkaisun paikka.
Sain mennä alttarille rukoiltavaksi ja jättää syntikuormani sinne. Seuraavana yönä mietin pitkään, miten lähipiirini tähän suhtautuu. Olo oli rauhallinen ja hyvä.
Jonkin ajan kuluttua Arja Heikkilä löysi tiensä seurakunnan järjestämiin Toivon Torstai --tilaisuuksiin, jotka Kankaanpäässä keräävät kerralla joskus jopa nelisensataa ihmistä. Tärkeää oli, että hän sai siellä ruveta heti kantamaan vastuuta.
Ennen olin ajatellut, mitä saisin itselleni, mutta uskoontuloni jälkeen olen ruvennut ajattelemaan myös sitä, mitä voisin antaa muille.
Aluksi kuvittelin käännyttäväni koko Kankaanpään. Minut on pudotettu maan pinnalle ja olen saanut havaita, etteivät ihmiset ole tästä asiasta ollenkaan niin kiinnostuneita kuin olin kuvitellut.
Arja Heikkilä sanoo, ettei ole tullut yhtään paremmaksi ihmiseksi. Syntien anteeksisaamista tarvitaan päivittäin. Usko on tuonut sisäisen rauhan, tietynlaista syvyyttä elämään ja paljon uusia ystäviä.
Tapahtuipa mitä tahansa, mieli ei ole levoton, sillä tiedän että sekä elämässä että kuolemassa minulla on turva. Vaikka tästä paikasta kuolisin, tiedän että pääsen taivaaseen. Jeesus on sovittanut minunkin syntini. Haluan kulkea elämässäni Jumalan tekemän suunnitelman mukaan. Jatkossa se saattaa tietää vaikkapa lähetystyöhön lähtöä.
Seurakuntayhteys merkitsee minulle paljon. Jumalanpalveluksesta saan kuin rukiisen leipäannoksen. Myös ehtoollinen merkitsee minulle paljon.
Arja Heikkilän mielikohta Raamatussa löytyy Johanneksen evankeliumin 14. luvussa: "Minä jätän teille rauhan, oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon."
Kaija Antola