Oli valittava elämä tai kuolema

Perheellä oli menestyvä yritys, mikä antoi Jonathanillekin hyvät taloudelliset edellytykset elämän rakentamiseen. Mutta olo oli tyhjä ja elämällä ei tuntunut olevan tarkoitusta. Urheilukaan ei täyttänyt Jonathanin sisimmän kaipuuta kuin pieneksi hetkeksi.

– Murrosiässä aloin tyhjentää isäni viinapulloja omaan kurkkuuni, ja pian kaveripiirini muuttui vääränlaiseksi. 22-vuotiaana olin ensimmäistä kertaa katkaisuhoidossa. Sen jälkeen käytin huumaavia lääkkeitä ja kannibistuotteita. Juomisesta ja sekoilusta tuli pääammattini.

Ollessaan 25-vuotias Jonathan Paaso sai lääkäriltä tylyn tuomion. Elinaikaa ei olisi enää montaa vuotta, jos hän jatkaisi tällaista elämäntapaa. Lausunto ei kuitenkaan säikäyttänyt Jonathania. Vasta kohtaaminen persoonallisen pahan kanssa pysäytti hänet ratkaisun paikalle.

– Jouduin katsomaan pahuutta silmästä silmään.

Oli valittava elämä tai kuolema.

– Tajusin, että minulla on yksi ainoa elämä ja olen käyttänyt sen aivan väärin. Pelkäsin kuolemaa. Olin täpärästi selvinnyt hengissä muun muassa puukotuksesta.

– Menin alkoholi- ja sekakäyttöongelmieni kanssa Tornion Kan-kotiin. Siellä puhuttiin myös uskonasioista. Väitin vastaan uskovaisten selittäessä juttujaan, mutta silti tajusin, että ainoa mahdollisuuteni saada elämä raiteilleen on tulla uskoon.

– Toukokuussa 1993 minulla oli jo sellainen tunne, että on tehtävä ratkaisu ennen kuin kuolen. Jokin sisälläni kuiskasi: kaikki tai ei mitään. Rukoilin: ’Jeesus, jos olet olemassa, päästä minut pois tästä helvetistä.’

– Se rukous toimi. Aloin hyppiä riemusta ja kiitin Jeesusta. Kaksi viikkoa siitä hetkestä elin kuin pilvessä. Kerroin rohkeasti upeasta kokemuksestani A-klinikalla ja ihmisille, jotka olivat minua tukeneet. Olin tullut uskoon!

Parin viikon päästä Jumala palautti Jonathan Paason maan pinnalle. Alkoi kivulias eheytymisprosessi, jota kesti yli kahdeksan vuotta. Siihen liittyi sakkokierroksia, koska miehen sisin oli rikki. Mutta kivun kautta Jumala on luonut Jonathanissa uutta.

– Edelleenkin minun pitää nipistää itseäni: voiko tämä kaikki olla totta? Minulla on perhe, vaimo ja kaksi lasta. Vuodesta 2002 olen työskennellyt rakennusfirmassa. Saan olla mukana myös seurakunnan työssä, Helsingin Siionseurakuntaan kuuluva Paaso kertoo liikuttuneena.

Teksti ja kuvat: Kaj Aalto