Omat pojat johdattivat professorin uskoon

– Olin pärjännyt ylioppilaskirjoituksissa hyvin, ja Turussa asuva enoni halusi järjestää minulle tapaamisen fysiikan professori Väinö Hovin kanssa. Keskustelumme jälkeen päätin alkaa opiskella fysiikkaa.

Fyysikon uralla Punkkisen kiinnostuksen kohteena on ollut etenkin ydinmagneettinen resonanssi. Siinä on kyse samasta periaatteesta kuin magneettikuvauksessa.

Yleensä vanhemmat pyrkivät johdattelemaan lapsiaan uskontielle, mutta Liedossa asuvilla Punkkisilla kävi päinvastoin. Perheen pojat tulivat uskoon murrosikäisinä ja alkoivat kertoa uskonasioita kotonakin.

– Tartuin Raamattuun ja aloin käydä tilaisuuksissa. Oma osani iankaikkisuudessa tuli niin polttavaksi kysymykseksi, että rohkenin tarttua Raision vapaaseurakunnan pastoria Esko Jantusta hihasta. Hän rukoili puolestani, ja siinä sain antaa elämäni Jeesukselle.

Uskoontuloon ei liittynyt ilon kokemusta tai muuta tunnekuohua.

– Myöhemmin aloin havaita, että asioita johdatettiin ja rukousvastauksiakin alkoi tulla. Pelastusvarmuus löytyi vuosien myötä. Myönnettävä on, että uskontiellä on välillä ollut vaikeitakin päiviä, Punkkinen kertoo.

– Yhden selvimmistä Jumalan johdatuksista sain kokea, kun lähdin konferenssimatkalle Romaniaan, joka siihen aikaan oli suljettu maa. Erään uskonveljen kehotuksesta otin mukaan romaniankielisiä Uusia testamentteja, joita sitten pakkasinkin matkalaukkuni puolilleen. Tullissa samaan konferenssiin tullut kuuluisa, minullekin tuttu englantilaisfyysikko vinkkasi minut peräänsä, ja pääsin sellaista väylää pitkin, missä laukkuani ei tutkittu ollenkaan.

Punkkinen jakoi kirjat hiljaisilla kaduilla ja kirkkojen lähistöillä kulkeneille ihmisille ja tunsi Jumalan itsensä johdattaneen häntä jakamaan elämän leipää. Myöhemmin Uusien testamenttien jakaminen on tullut Matille ja hänen vaimolleen Pirkko-Liisalle hyvin rakkaaksi.

– Jeesus haluaa olla elämässämme ykkönen. Voin suositella häntä jokaiselle matkakumppaniksi.

– Yritän lukea Raamattua heti aamulla. En voi sanoa, että sana tuntuisi aina elävältä, mutta toisinaan tunnen kuinka Herra itse tekee sanansa eläväksi. Minulle hyvin tärkeä Raamatun jae löytyy Heprealaiskirjeen 13. luvusta: ’En minä sinua hylkää enkä sinua jätä.’

Kaija Antola