Paljon oppimista kehitysvammaisilta

– He ovat tyytyväisiä vähään ja löytävät jokaisesta päivästä monia kiitoksen aiheita. Jokaisella olisi heiltä paljon oppimista.

Kuusisto muistelee mielellään 60-lukua, jolloin oli tapana pitää kodeissa evankelioivia kotikokouksia. Yläneelläkin niitä pidettiin. Muun muassa helluntaijulistajat Rainer Mäkilä, Kauno Kaski ja Ida Suominen kiersivät julistamassa. Seuratuvat täyttyivät ja hengelliset asiat puhuttelivat. Moni löysi uuden suunnan elämälleen.

– Silloin oli aika jämptiä toimintaa, nyt on ote lipsunut monessa suhteessa, Pirjo Kuusisto muistelee aikaa, jolloin ei arasteltu puhua pelastuksen tärkeydestä.

Omaan uskoonsa, jonka alkusysäys oli oman äidin uskoontulo, hän etsii evästä Raamatun sivuilta. Jumalan olemus, hänen rakkautensa ja oikeudenmukaisuutensa tulevat lukiessa lähelle, samoin monet lupaukset.

– Raamattua emme saisi koskaan vähätellä. Emme saisi ottaa siitä mitään pois emmekä lisätä siihen mitään. Myös se sana, että älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, tulisi

ottaa todesta. Luen Raamattua äänen ja yritän miettiä sen sanoman omalle kohdalleni. Viime aikoina olen ymmärtänyt, että tarvittaisiin enemmän työmiehiä eli niitä, kertovat Jumalan rakkaudesta.

Kuusisto tuntee olevansa omalla paikallaan. Työ on sitä mitä hän haluaakin tehdä. Arkeen antavat iloa myös hengelliset menemiset, kuten syksyinen Kristus-päivä ja sitä seuranneet Rakas rukous -tilaisuudet.

– Rukous on minulle kuin hengitystä, keskustelua Jumalan kanssa. Rukouksessa koen, että yhteys on todellista, ei mitään luulottelua. Oli asia mikä vain, aina kannattaa rukoilla. Jumalan vastaus on joko kyllä, ei, tai odota. Jumala antaa aina parasta ja vastuu rukous vastauksista on hänellä.

Omassa elämässään hän iloitsee siitä, että pitkään vaivannut astma parani esirukouksen ansiosta Aurassa pidetyssä kotikokouksessa muutama vuosi sitten.

– Sen jälkeen en ole astmapiippua tarvinnut, eikä hiihtolenkkiä varten tarvita enää ”dopingia”. Kunnia tästä kuuluu yksin Jumalalle.

KAIJA ANTOLA