Pappilassa potkaistiin uskontielle

Unessa esiintyi Railin aiemmin leikannut Kainuun keskussairaalan lääkäri Veli-Pekka Jääskeläinen, uskova mies. Tämä tarttui häntä kädestä ja lähti taluttamaan kirkkaasti valaistua tietä kohti taivasta.

– Herättyäni olin kauhuissani, sillä arvelin unen tarkoittavan, että kuolen pian. Sanoin miehelleni, että nyt laitetaan asiat kuntoon.

Jo tätä ennen Jumala oli vetänyt Raili Koskista puoleensa. Koskiset asuivat aiemmin Helsingissä, ja siellä Raili oli tutustunut pastoripariskunta Arja ja Pekka Rainioon.

– Arja Rainiolla oli tapana evankelioida baareissa, ja sellaisessa tilanteessa minäkin hänet ensi kertaa tapasin. Ajattelin, että onpa erikoinen paikka puhua uskonasioista.

Kun Koskiset muuttivat Poriin, Raili kirjoitti Arja Rainiolle, että he eivät enää tapaisi, koska asuivat nyt eri paikkakunnilla. Viestiä väsätessään hän tunsi helposta: enää ei tarvitsisi ajatella uskonasioista! Mutta Jumalalla oli toiset ajatukset.

– Saatuaan kirjeeni Anja soitti minulle, että hekin asuvat nyt Porissa! Tuli pieni paniikki, että täytyykö tässä nyt kuitenkin ruveta uskovaiseksi, Raili Koskinen kuvailee eloisasti tilannetta neljännesvuosisadan takaa.

– Hän pyysi minua Keski-Porin seurakunnan raamattupiiriin. Menin sinne uteliaisuuttani, koska Anjan mukaan siellä kävi myös porilaisia näyttelijöitä. Raamattu alkoi kiinnostaa minua välittömästi.

Marraskuussa 1981 Rainioilla oli kotiseurat. Illan päätteeksi Raili huomasi olevansa polvillaan, ja joku seuravieraista siunasi hänet taivastielle – valoisalle tielle, jota pitkin hän muutama viikko sitten oli lähtenyt unessa lääkärin kanssa kulkemaan.

– Lääkärin rukousmalja kai täyttyi. Näyttelijät toimivat kiihdyttiminä, ja pappilassa minut sitten potkaistiin lopullisesti uskontielle, Raili maalailee.

– Sitä olen ajatellut, että jospa aikaisemmin olisin ymmärtänyt lähteä tälle tielle.

– Ihmettelen, kuinka nykyajan ihmiset uskaltavat elää ilman Jumalaa. Minä päivänä tahansa elämä voi päättyä, ja päämääriä on tasan kaksi, taivas tai kadotus.

”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa”, Raili siteeraa itselleen tärkeäksi tullutta Filippiläiskirjeen jaetta.

– Jumala on vahvistanut minua, kun on ollut surua ja ahdistusta.

Teksti ja kuvat: Sinikka Lehtinen