Pekka Moller luo lannasta kauneutta

– Sain käyttööni navetan ja runsaasti hevosen lantaa. Suuria ennakko-odotuksia ei tuloksen suhteen ollut, mutta päätin kokeilla, Moller naurahtaa

Navetassa mies sotki lannan tehosekoittimella, levitti sen puupohjalle, kuivasi saunassa ja maalasi päälle akrylliväreillä.

Ilman hajuja ei lantaa voi työstää, mutta muuten se osoittautui yllättävänkin hyväksi materiaaliksi. Töitä on syntynyt jo useita.

Ammatiltaan Moller on kokki. Viimeisin työpaikka oli arvostettu Vanajanlinna Hämeenlinnassa. Puolitoista vuotta sitten Moller jäi töistä sairaslomalle ja irtisanoi itsensä viime syksynä lopullisesti.

– Lääkäri diagnosoi kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Käytännössä se tarkoittaa mielialan rajua vaihtelua pohjamudista taivasiin. Olen elänyt päivän kerrallaan luottaen siihen että Jumala pitää perheestäni ja minusta huolen.

– Luottamus Jumalaan tasoittaa elämää, muttei poista mielialan vaihteluita. Olipa elämäntilanne tänään mikä tahansa, minulla on lupa odottaa huomisesta ehkä jo jotain parempaa.

– Entiseen oravanpyörään en enää kaipaa.

Moller löysi Jumalan kymmenisen vuotta sitten, kun hänen vaimonsa Kati kävi Alfa-kurssin.

– Menin varovaisesti mukaan seurakuntaan ja vähitellen huomasin, etteivät uskovaiset ihan mahdottomia olleetkaan. Olin tutustunut moniin uskontoihin ja maailmankatsomuksiin, mutta kristillisyydestä löysin armon.

– Sen olen oppinut, ettei omilla saavutuksilla ole merkitystä. Nöyrä ja yksinkertainen usko on parasta – ainakin minulle. Joskus yritin kovasti suorittaa uskoani ja pyrin rituaaleja noudattamalla ’pyhäksi mieheksi’. Jumala onneksi kestää asioiden kyseenalaistamisenkin.

Samoihin aikoihin Moller maalasi ensimmäisen taulunsa.

– Olin vienyt hyvän ystäväni kylän raitilta katkolle. Kun tulin kotiin, maalasin viinapullon mustalle pohjalle. Se oli synkkä teos. Vuosien varrella, erityisesti oman sairauteni myötä, olen alkanut käyttää kirkkaita värejä. Niistä on apua paitsi itselleni, toivottavasti myös muille. Synkkyyttä ei tässä maailmassa ole tarve levittää, rakkautta ja iloa kylläkin.

Jussi Karvonen