Pelon keskellä muistin Jeesuksen sanat

Viime keväänä Eino Koivunen tunsi väsymystä ja huomasi hapensaantikykynsä heikentyneen. Hän ei ollut kuitenkaan huolissaan.

– Tuumasin, että kai osa-aikaeläkkeellä olevalla 64-vuotiaalla maalariyrittäjällä täytyy jo jotain vaivoja ollakin.

Eino Koivunen kaivoi ojaa omakotitalonsa pihalla Espoon Odinlammella, kun hänen henkeään alkoi ahdistaa. Irja-Tuulikki-vaimon mielestä hengen haukkominen ei ollut enää normaalia ja kehotti miestään menemään tutkimuksiin.

Jorvin sairaalassa huomattiin, että Eino Koivusen toinen keuhkopussi oli melkein täynnä vettä. Meilahden sairaalassa annettiin diagnoosi keuhkosyövästä.

– Sanoin lääkärille ennen leikkausta, että minulle saa sanoa suoraan, kuinka pahanlaatuinen kasvain on. Leikkauksen jälkeen lääkäri tuli luokseni ja kertoi, että tämä on se pahin. Minulla on parantumaton keuhkosyöpä, mesoteliooma, josta ei voi parantua, vaan sen etenemistä voidaan vain jarruttaa. Noin 75 prosenttia mesotelioomaan sairastuneista kuolee viiden vuoden sisällä sairastumisesta.

– Kuoleman pelko valtasi minut. Miltei oksensin kauhusta. Mutta pahimman pelon keskellä muistin Jeesuksen sanat: ’minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti’. Minut valtasi luottamus, että Jeesus oli myös tämän tilanteen herra. Pelko väistyi, ja minut valtasi rauha. Olin valmis ottamaan vastaan sen, mikä on minun kohdalleni määrätty.

Eino Koivunen kertoo puolen vuoden takaisesta sairastumisestaan levollisesti. Rauha on pysynyt tähän päivään saakka, eikä hän enää pelkää. Elämä on Herran kädessä.

Vaimo
houkutteli kirkkoon

Eino Koivunen syntyi 12-lapsiseen uskovaiseen perheeseen Puumalassa. Varsinkin Eino-isoisä piti esillä evankeliumia perheessä.

– Ukin olemuksesta kumpusi rauha.

Pojasta kasvoi mies, joka lähti töihin etelään. Matkalla maailma vei mukanaan.

– Ajattelin vain mammonaa ja itseäni. Heikko itsetuntokin kaipasi pönkitystä materiasta.

Hengellinen murros alkoi 37-vuotiaana.

– Ateistisessa kodissa kasvanut vaimoni tuli ensin uskoon. Hän houkutteli minua autonkuljettajaksi uskonnollisiin tilaisuuksiin. Kerran Irja-Tuulikki sanoi painokkaasti, että kyllä mies nyt kirkkoon voi lähteä ja sai näin salakavalasti minut mukaansa.

Kirkossa puhui silloin amerikkalainen evankelista, joka esitti kysymyksen kuulijakunnalle: ”Jos joku tuntee sydämessään, että Jeesus on hänen Herransa, voisiko hän nousta seisomaan. ”

– En pystynyt nousemaan, vaikka halusin nousta. Minussa ei ollut tunnustusvoimaa.

Tapaus ajoi Eino Koivusen seurakuntayhteyteen. Siellä hän sai kaipaamansa syntien anteeksiantamuksen.

Rukoushetki ja
öljyllä voitelu

Eino Koivunen on osallistunut sittemmin vilkkaasti hengelliseen seuraelämään. Hän kuuluu Kalajärven Aarteenetsijät -miestenpiiriin, joka on toiminut yli 20 vuotta. Espoon seurakuntien yhteisessä kirkkovaltuustossa hän oli mukana 12 vuotta. Mies on tehnyt myös hengellistä työtä Raamattuopiston piirilähettinä.

Kristityt ystävät ja heidän esirukouksensa ovat kantaneet Eino Koivusta sairauden aikana. Lämmin muisto on jäänyt yhteisestä rukoushetkestä ja öljyllä voitelusta, jonka he toteuttivat Jaakobin mukaan kirjeen (Jaak. 5:14–15).

Eino Koivusen sairaudessa tapahtui käänne kesällä. Lääkärin seurannassa huomattiin, että kasvain on koteloitunut, eikä se etene tällä hetkellä.

– Ajattelen, että Jumala on antanut minulle jatkoaikaa. En tiedä, kuinka pitkään syöpä pysyy kurissa, mutta haluan käyttää tämä ajan hyvin Kristuksen työssä. Haluaisin helpottaa ihmisten musertavia taakkoja, joita he joutuvat kantamaan ilman Kristusta. Haluan kertoa, kuinka Jeesuksen avulla löytää rauhan ja toivon.