Rahahanan sulkeminen pysähdytti

Kyseessä on Ilmajoen Pojanluoman kylässä vaikuttanut seurakunnan diakonissa Saima Huhtamäki. Hänellä oli tapana koota kylän lapsia ja nuoria yhteen, milloin pyhäkouluun, milloin kerhoon tai muuten Jumalan Sanan kuuloon.

– Lapsuudessani elettiin aikaa, jolloin penisilliinikin vielä pistettiin, ja Saima Huhtamäki ajoi säässä kuin säässä polkupyörällään antamaan pistoksen sairaalle. Hän oli turvallinen ja esimerkillinen uskova ihminen, joka pyyteettömällä palvelullaan vaikutti monen elämään. Itsekin sain joskus mennä hänen mukanaan sairaskäynnille ja laulaa siellä hengellisen laulun, Inkeri Luomaoja muistelee naista, jonka hengelliset opetukset ovat kantaneet häntä myös aikuisiässä.

Inkeri Luomaoja syntyi evankeliseen ilmajokelaiskotiin.

– Sitten vaan kävi niin, että rippikoulun jälkeen lähdin tanssilinjalle. Kerran muistan tunteneeni piston sydämessäni. Olimme juuri tyttöjen kanssa lähdössä polkupyörillä tansseihin, kun isäni tuli samaan aikaan pihalle, katsoi minua ja totesi, että tänään ei taida kukaan lähteä hänen kanssaan rukoushuoneelle.

– Lukiossa löysin uudelleen seurakuntayhteyden seurakuntanuorissa, mutta opiskelupaikkakunnalla yhteys taas katkesi moniksi vuosiksi.

Myöhemmin Inkeri ja Jukka Luomaoja päätyivät opettajiksi Seinäjoelle. Vuonna 1974 hankittiin talon tontti ja päätettiin aloittaa oman kodin rakentaminen. Pian työmaalla hääräsivät timpurit, putkimiehet ja sähkömiehet. Vaikka rahaa ei tuolloin pankeista tarjottu, olivat Luomaojat saaneet neuvoteltua itselleen lainan. Pahaksi onneksi pankinjohtaja vaihtui, kun luvatusta lainasta oli nostettu vasta pieni osa, ja rahahana meni kiinni. Samaan aikaan tulossa oli suuri määrä laskuja.

– Silloin rukoilin ensimmäistä kertaa todella hartaasti, että, Taivaan Isä, auta. Laina-asia järjestyi kuin ihmeen kautta. Tajusin, että Jumala on totta ja aloin miettiä omaa jumalasuhdettani. Pitkän etsinnän jälkeen päädyin paikkakunnalla järjestettyyn telttakokoukseen. Siellä sain ikuisuusasiani kuntoon. Myöhemmin Jukka teki saman ratkaisun.

– Elämässä on ollut välillä vaikeita asioita, joitten yli on ollut pakko mennä. Ihmettelen, miten kukaan ihminen pärjää ilman Jeesusta. Minulle hän merkitsee auttajaa, lohduttajaa ja elämän johdattajaa. Omaa uskoani kuvaavat parhaiten virren 368 sanat: ”Jeesus matkakumppani on mulla ristin tiellä. Vaikka horjuu jalkani, ei apuaan hän kiellä…”

Avioliittotyössä ja Gideon-toiminnassa pitkään mukana olleet Luomaojat pitävät päivittäin yhteisen hartaushetken. Sen aikana luetaan pätkä Uudesta testamentista ja rukoillaan. Rukouksin kannetaan Jumalan eteen esirukousaiheet sekä omat ja perheenjäsenten asiat.

– Psalmin 103 sanoin kiitos kaikesta hyvästä elämässä kokemastani täyttää mieleni.

Kaija Antola