Raidallisten bussien ratissa

– Isäni uskovat vanhemmat asuivat lapsuudenkodissani, joka on maalaistalo. Heidän kanssaan kävimme joskus kokouksissa, joten olimme pienestä pitäen olleet tietoisia uskonasioista, Arto Toimela kertoo.

Tuolloin 11-vuotiaana tehty päätös on pitänyt. Nuoren pojan elämä ei ulkonaisesti muuttunut Ratkaiseva kesä kului muiden kesien tavoin kotona maalaistalon töissä, eikä kavereita juuri ehtinyt tavata.

– Olin aika hiljainen enkä puhunut asioistani muille.

– Aikanaan kävin rippikoulun Valkealan seurakunnan leirikeskuksessa. Siellä usko vahvistui ja syveni. Sain isovanhemmilta lahjaksi Raamatun, joka tuli ahkeraan käyttöön.

Raamatusta on rakkaaksi tullut Psalmi 91, erityisesti jae viisi, jossa sanontaan: ”Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta”.

– Olin kesällä 1991 Israelissa Jad Hasmonassa töissä. Koen, että tämä Psalmi liittyy konkreettisesti siellä sinä vuonna sattuneisiin asioihin. Jumala varjeli kansaansa ohjusiskujen keskellä.

– Israel-rakkaus on isovanhempien peruja. Isoisäni tunsi henkilökohtaisesti Kaarlo Syvännön, Toimela kertoo.

Ensimmäisen matkansa Israeliin hän teki vuonna 1982 ja kuvaa kokemusta mahtavaksi.

– En olisi halunnut lähteä enää pois.

Sen jälkeen hän on ollut siellä talkootöissä yhdeksänä kesänä. Rakkaus Pyhään Maahan on tuonut hänet talkoisiin myös Hämeenkyrön Haukijärvellä sijaitsevalle Karmel -kodille.

Siellä mies toimii vierailevien ryhmien kuljettajana ja osallistuu miltei mihin työhön tahansa.

Bussinkuljettajan tehtävän hän kokee saaneensa Jumalalta. Vuonna 1978 – samana yönä, jolloin uskova isoäiti kuoli – hän näki unen.

– Istuin unessa kotitaloni portailla, ja kotiini ajoi raidallisia, sini-valko-harmaita linja-autoja.

Vuonna 1992 Toimela ajoi linja-auton ajokortin, ja hänen kuljettamansa bussit ovat enimmäkseen olleet juuri unessa nähdyn kaltaisia.

– Matkat ovat suuntautunet myös Terijoelle lasten leireille sekä eri puolille Venäjää, hyväntuulinen linja-autonkuljettaja hymyilee.

Sinikka Lehtinen