Rakentaja iloitsee syntien sovituksesta

Porilainen Matti Välimäki on syntyisin Kankaanpään poikia. Siellä, Luomajärven kylässä, hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa. Siellä hän myös löysi kestävän perustan elämälleen.

- Tuolloin kylällä oli voimakas herätyksen aika ja nuoriakin tuli paljon uskoon. Olin kotiseuroissa ja tunsin olevani syntinen ja tarvitsevani pelastuksen armoa. Puolestani rukoiltiin ja sain syntyä Jumalan lapseksi. Muistan kiitollisena evankelistaa, joka julisti Jumalan sanaa.

Vuosikymmenien saatossa Matti Välimäelle on tullut tärkeäksi se, että Jeesus on syntynyt maailmaan syntisiä pelastamaan.

- Usko Jeesukseen on elämäni kallein asia. Hän on syntieni sovittaja ja hän on ollut uskollinen. Hän on auttanut monissa vaikeissa asioissa, joista en olisi itse päässyt eteenpäin. Voinkin sanoa kuten psalminkirjoittaja, että onneni on olla Herraa lähellä.

Raamatusta Matti Välimäki kertoo lukevansa puolisonsa Lainan kanssa aamuisin luvun kerrallaan. Viimeksi vuorossa ovat olleet kirjeet.

- Mielestäni Raamattua ei voi lukea kuin mitä tahansa kirjaa. Joskus joutuu pysähtymään jo muutaman jakeen luettuaan, kun Sana alkaa elää.

Välimäki iloitsee siitä, että Raamattua lukiessa Pyhä Henki valaisee asioita, joita ei ole ennen tullut ajatelleeksi. Jumalan sana onkin hänen mukaansa sellaista elämän leipää, että siitä saa hengelle ravintoa kulloisenkin tarpeen mukaan. Kirjan punaisena lankana on sovitus ja armo.

- Raamatusta saa myös oikeita ohjeita elämään. Minulla on monia rakkaita kohtia. Yksi niistä on Psalmi 16.

Taivas ja perillepääsy merkitsevät Välimäelle taisteluiden ja murheiden päättymistä. Jumalan omat pääsevät sinne, missä on rauhan ja onnen valtakunta. Siellä nähdään Jumalan pyhyys ja kirkkaus.

Matti Välimäen työura kemianteollisuudessa työnjohdollisissa tehtävissä on jo takana.

Nyt on aikaa keskittyä rauhassa paitsi hengellisiin asioihin, myös harrastuksiin. Niistä rakkaimpia ovat rakennustyöt ja mökillä puuhailu.

- Vapaa-aikanani olen rakentanut neljä omakotitaloa. Ensi kesän vietän Lapissa Orajärvellä tyttäreni mökin rakennuspuuhissa.

Teksti: Kaija Antola