Rakkautta ja vahvat juuret

Saarijärvellä lapsuutensa ja nuoruutensa eläneen Varpun perhe kävi kirkossa ja tyttöä vietiin seurakunnan toimintaan. Rippikouluikäisenä hän puntaroi, jatkaako edelleen uskontiellä. Mutta usko oli juurtunut syvälle eikä mieleen noussut kapinointia ja epäilyä.

– Usko Jeesukseen on minulle elämän pohja ja peruskallio. On turvallista elää, kun tietää olevansa Jumalan kädessä. Jos jokin oma suunnitelma ei onnistu, voi luottaa siihen, että Jumalalla on jotakin muuta minua varten, Varpu Kuja-Halkola sanoo.

Häntä huolestuttaa ihmisten juurettomuus. Elämän merkitystä haetaan vain itsestä käsin, lähimmäistä ei huomata. Kristinusko hylätään, tilalla on omatekoinen uskonto tai ei mitään uskontoa. Hänen mielestään elämä olisi kaikille siedettävämpää, jos omaksuisimme kristilliset arvot.

Varpu Kuja-Halkola on ryhmänvetäjänä Janakkalan seurakunnan Alfa-kurssilla. Kevään aikana Tervakosken seurakuntakeskuksessa käydään läpi kristinuskon ydinasioita, esimerkiksi Jeesuksen persoonaa ja Raamatun tuntemisen merkitystä.

– Yöpöydälläni on kehystettynä käsin tekstattu Psalmin 4 jae 9: ”Rauhassa menen levolle ja nukahdan. Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa.” Tämä kuvastaa minulle sitä rauhaa, jota usko tuo.

Hän liittyi syksyllä Pekka Simojoen johtamaan riihimäkeläiseen Et Cetera -kuoroon, jonka Big Light -tapahtuma järjestetään maaliskuussa kymmenettä kertaa.

Aviomies Sami Kuja-Halkola harrastaa lenkkeilyä ja soittaa käyrätorvea. Varpu puolestaan on juossut maratoneja Helsingissä ja Tukholmassa.

Pariskunta odottaa esikoistaan iloisella mielellä.

– Haluamme antaa lapsellemme hyvän kristillisen kasvatuksen. Lapsella olisi oltava rajoja ja rakkautta, että hänestä tulisi maailmassa pärjäävä ihminen, Varpu miettii.

Seppo Ylönen