Rekkakuskissa on evankelistan verta

Lyhyt ja vanttera Valdemar Duek, 47, puhkuu tarmoa. Hymy ja nauru ovat herkässä. Yhtä herkästi tämä Siperiassa syntynyt, Ukrainassa varttunut ja nykyinen Saksan kansalainen myös tulistuu.

Duek on yksi saksalaisen kristillisen humanitaarista työtä tekevän Tabean työntekijöistä. Suomeen hän poikkesi hakemaan perävaunullisen rekan verran avustustarpeita Suomen Idäntyö UP:n Tervakosken varastolta.

Valdemarin isä oli baptistipappi, joka sai kokea Stalinin vainot. Kun isä kieltäytyi luopumasta uskostaan, hänet tuomittiin vankeuteen kaksi eri kertaa. Toiselta vankeustuomioltaan hän ei enää palannut. Hänet ammuttiin.

Isän kuoltua perhe sai luvan muuttaa Siperiasta Ukrainaan. Stalinin kuoltua ja Brezhnevin noustua valtaan uskonnolliset olot vapautuivat jonkin verran. Valdemarin äitikin tuli uskoon. ja rukoili ahkerasti myös poikansa puolesta.

– Kun olin 30-vuotias, Jeesus koputti myös minun sydämeni ovelle. Tunsin olevani syntinen ihminen, joka tarvitsee Jeesusta syntiensä sovittajaksi. Liityin pieneen kristittyjen ryhmään, joka jakoi hengellistä kirjallisuutta ja piti todistuspuheenvuoroja eri puolilla Ukrainaa.

Valdemar oli ehtinyt avioitua ja saada kolme lasta, kun vaimo sairastui Tsernobylin ydin onnettomuuden seurauksena syöpään. Paremman hoidon toivossa perhe muutti Saksaan, jossa vaimo kuitenkin kuoli.

Jo tätä ennen Tabean johtaja oli ehtinyt pyytää Valdemaria järjestön työhön. Hän lähtikin hakemaan lähinnä avustuslasteja maista, joista sitä oli saatavissa. Tabealla on kymmenen kokopäiväistä työntekijää ja neljä isoa keskusvarastoa, joista apua toimitetaan Euroopan köyhimpiin maihin.

Valdemar Deakissa on selvästi evankelistan verta. Hän ehtii kysellä Suomen hengellisistä oloista ennen kuin toimittaja on tehnyt ensimmäistäkään kysymystä. Hän oli tullut edellisenä iltana autolautalla Suomeen.

– Suomalainen laiva oli huipputasokas ja palvelu ystävällistä, mutta juopuneita oli valtavasti. Näki selvästi, että ihmisten sydämet olivat kaukana Jumalasta. Oliko vaikutelmani oikea, hän kysyy.

Vastaan, että raha on ryöstänyt suomalaisten sydämet niin, että maata voi hyvin kutsua pakanavaltioksi. Valdemar toteaa Saksan tilanteen olevan samanlaisen. Uskonnolliset muotomenot ovat säilyneet, mutta ihmisten sydämet ovat kaukana Jumalasta.

– Apostoli Paavali sanoo, että voin elää rikkaudessa ja voin elää köyhyydessä, mutta valitettavasti kaikki eivät ole Paavaleita. Jos omistaa elämänsä todella Jumalalle, voi vastustaa kiusauksia niin ettei rikkauden himo pääse valtaan. Mutta se vaatii uskovien yhteyttä ja rukousta.

Avustustyölleen Valdemar löytää perusteen Raamatusta.

– Koska Jumala on oikeamielinen ja armahtavainen, hän odottaa samaa meiltä. Avustustyön takana on myös ajatus saada ihmiset tajuamaan, että on olemassa hyvä Jumala, joka haluaa auttaa heitä. Tämä on käytännöllistä evankelioimista. 'Kaiken mitä te annatte yhdelle näistä vähimmistä, sen te annatte minulle.' Todelliseen tarpeeseensa avun saanut on kiitollinen ja alkaa kysellä, keneltä tämä apu on peräisin.

Risto Kyröläinen