Relaa, älä stressaa!

Koulun yläasteella ollessaan lahtelainen Julius Kulppi (19) muutti perheineen kolmeksi vuodeksi Papua Uusi-Guineaan, missä hänen vanhempansa toimivat lähetystyössä.

(Sana 18.12.2008)

– Se avarsi maailmankatsomustani valtavasti. Oli opittava sopeutumaan erilaisiin oloihin ja tapoihin, joten monet ennakkoluulot karisivat sinä aikana. Ulkomailla ja vieraassa kulttuurissa eläminen on terveellinen kokemus kenelle tahansa.

Nyt Julius suorittaa viimeisiä kursseja lukiossa ja on tulevan kevään abiturientteja. Syksyllä hän kirjoitti englannin pois alta arvosanalla laudatur, vaikka väittääkin olevansa vähän laiska koulussa.

Opiskelujen vastapainoksi nuorukainen viettää paljon aikaa kirkolla. Hän kuuluu kotiseurakuntansa nuorten vastuuryhmä Kaleeriin. Siellä suunnitellaan leirejä, nuorteniltoja ja muita tapahtumia.

– Minulla on paljon kavereita, eivätkä kaikki heistä todellakaan ole uskossa. Se ei ole ystävyyden este, vaikka joskus jotkut katsovatkin vähän hitaasti, kun kieltäydyn lähtemästä illalla baariin sillä perusteella, että menen mieluummin seurakuntaan.

Kirkolle nuorta miestä vetää paitsi toiminta myös hengellinen anti, jota hän sieltä saa.

– Usko Jumalaan auttaa minua jaksamaan huonot hetket ja iloitsemaan hyvistä liikoja murehtimatta. Otan varmaan paljon vähemmän paineita kuin monet luokkakaverini. Koen, ettei tarvitse, kun Jumala pitää minusta huolta.

– On etu, ettei tarvitse yrittää pärjätä yksin, kun asiat voi jakaa Jumalan ja uskovien ihmisten kanssa. Välillä Jumala rakastaa niin että sattuu, mutta se on loppupeleissä vaan hyvä juttu, Julius arvioi.

– Tärkeintä maailmassa on varmaan rakkaus. Se, että me välitämme toisistamme. Ei vain kaikkein läheisimmistä, vaan muistakin. Tästä on tietenkin paljon helpompi puhua kuin elää se todeksi. Mutta jos edes yritämme, siinäkin on kylliksi. Parhaansa kun yrittää, Jumala auttaa.

– Raamatussa sanotaan, että itseä pitäisi rakastaa yhtä paljon kuin lähimmäisiä. On tärkeää osata olla heikko ja voimaton silloin kun siltä tuntuu. Tunteita ei saisi päästää patoutumaan niin pahasti, että romahtaa. Tästä on lähiaikoina saatu Suomessakin aivan liikaa esimerkkejä.

Sari Varpula