Risti ja kysymysmerkki

Ristin perässä on kysymysmerkki. Epäiletkö, kysyi joku katsoessaan Karolina Eklundin eli Eekin selässä olevia tatuointeja.

– En mielestäni epäile. Vaikka kuinka uskoisi johonkin, ei pidä koskaan unohtaa kysymystä, Eeki oli vastannut.

Eeki aloitti teatteri-ilmaisun ohjaajan opinnot tänä syksynä Helsingin Stadiassa. Hän ei ollut pääsykoevaiheessa vielä täyttänyt kahtakymmentä vuotta ja tunsi itsensä selvästi nuoreksi ja kokemattomaksi muiden hakijoiden rinnalla. Kolmivaiheisen pääsykokeen edettyä toiseen vaiheeseen edessä oli oma vapaamuotoinen esitys ja haastattelu. Eeki odotti vuoroaan hermostuneena, kun huomasi toisen samassa tilanteessa olevan tytön. Tyttö oli pysähtynyt, istunut alas ja painanut päänsä hetkeksi aikaa.

– Rukoilitko äsken, kysyin häneltä. Hän vastasi joo. Tytön kasvot kirkastuivat, kun ehdotin hänelle että rukoiltaisiin yhdessä. Istuimme alas ja tartuimme toisiamme käsistä. Pyysimme, että Herra, näytä meille tie. Päätä sinä. Sen jälkeen oli rauhallista olla. Joku on joskus sanonut minulle, että uskova kyllä löytää toisen uskovan. Kävi niin, että pääsin sisään. Puhuin ja lauloin kahvinkeittimestäni, Eeki muistelee.

Koulu osoittautui hyväksi. Hänen kyynärvarressaan oleva kala-tatuointi sai huomiota. Onko sillä joku merkitys vai onko se vain kala, joku kysyi

– Vastasin ei, en ole muuten vain tatuoinut itseeni kalaa. Mä olen uskossa.”

Eeki kertoo, että uskonasiat tuntuivat riparilla ja melko pitkään sen jälkeen vierailta ja kummallisilta. Hän osallistui isoskoulutukseen Lohjalla kavereiden kanssa ja jäi toimintaan mukaan. Kului pari vuotta isosena ja isosten isosena. Hän ei kuitenkaan voinut allekirjoittaa mitä opetettiin. Bussissa seurakunnan matkalla Maata näkyvissä- festareille asiat vain odottamatta valkenivat hänelle. Siinä hetkessä Eekille tuli lämmin. Ihmisenä oleminen ja isosena toimiminen sai uudenlaista merkitystä.

Tatuointien ottaminen oli Eekin pitkäaikainen haave, ja niitä on kertynyt jo useampia. Jokaisella on oma tarinansa.

– Kun lähtee ulos, on oltava joku statement, Eeki tuumii.

Katja-Maaria Kaskinen