Rummuttaessa usko muuttui omaksi

Rich muutti asumaan yksin ja joutui rehkimään pitkää päivää saadakseen toimeentulon San Franciscossa. Neljän vuoden kuluttua hän muisti vielä kristillisiä lauluja ja Raamatun jakeita, mutta ne eivät merkinneet hänelle mitään.

Pilke silmäkulmassa Rich Lashua toteaa, että muuttaessaan Santa Barbaraan 1999 hän antoi Jumalalle uuden mahdollisuuden. Todellisuudessa taisi käydä toisin päin.

Opiskelujen ensimmäisellä viikolla Richin silmiin tarttui ilmoitus kahvilassa pidettävästä tilaisuudesta. Mainoksen pieni printti jäi huomaamatta eli järjestäjä, joka oli kristillinen opiskelijajärjestö Intervarsity Christian Fellowship.

Kahvilassa jutellessaan Rich jutteli tuli maininneeksi harrastavansa rumpujen soittamista. Kristillinen ryhmä tarvitsi rumpalin perjantai-iltaisin. Rumpujen puute ei ollut este, sillä ne luvattiin ostaa, jos hän olisi halukas kapuloihin. Rich suostui.

– Usko tai uskonto ei ollut koskaan ollut minulle henkilökohtainen vaan enemmän kulttuurisidonnainen asia. Kun olin käynyt eri kirkoissa, en ollut muuttunut sisäisesti mitenkään.

Kristillinen opiskelijoiden ryhmä hyväksyi Richin ehdoitta. Pieni ryhmä sitoutuneita uskovia haastoi elämään kristittynä joka päivä eikä vain sunnuntaisin.

– Usko muuttui omaksi ja energinen ylistys vei mukanaan.

Kun paikallisen luterilaisen seurakunnan nuorisotyöntekijä äkisti halvaantui, Richiä pyydettiin hänen tilalleen vuonna 2005. Sunnuntaisin nuorisopastori osallistuu kahteen jumalanpalvelukseen ja nuorteniltaan. Viikolla hän opettaa yksityisessä kristillisessä koulussa ja siinä sivussa täydentää opintojaan valmistuakseen opettajaksi.

– Tykkään työstä nuorten kanssa, sillä he ovat aitoja tunteissaan. Monesti aikuisella on rooleja ja naamioita. Pääasia on rakastaa nuoria – kuten Jeesus rakasti. Kun rakastamme lasta ja näemme hänessä hyvää, hän myös muuttuu.

Richin t-paidan teksti ”Don’t go to church – be the church” (Älä käy kirkossa – ole kirkko!) kertoo hänen näkemyksensä.

– Tilaisuuksien osallistujien lukumäärät eivät kiinnosta vaan se, löytävätkö nuoret yhteyden Jeesuksen kanssa. Se on oleellisinta, muuten koko toiminta on hyödytöntä.

Teksti Kaarina Havia
Kuva Ismo Rakkolainen