Sana-lehdestä tuki elämälle

Muistan, kuinka usein iltaisin rukoilimme: ”Anna Jumala huomennakin leipää!” Ja Jumala kuuli, sillä aina siunautui syötävää jokaiselle uudelle päivälle.

Aikuistuttuani menin naimisiin ja sain viisi lasta. Lapset ovat jo koulunsa käyneet, aikuistuneet ja lähteneet maailmalle, kuka mistäkin työpaikkansa saaneena.

Nyt olen eläkkeellä ja asun Haapavedellä. Nuorempana toimin pyhäkoulunopettajana 20 vuotta, mutta raskaan vuorotyön vuoksi jouduin jättämään vapaaehtoistoimintaa vähemmälle.

Noihin aikoihin naapurin Elli-rouvasta tuli minulle todellinen uskontoveri ja ystävä. Yhdessä kävimme niin kirkossa kuin seuroissakin. Ellin mies oli meillä usein kyytipoikana, monessa mukana hänkin.

Jeesusta seuratessaan ihminen kaipaa ystävää ja tukijaa rinnalleen. Naapurin pariskunnasta minä sain sellaisen. Nyt he kumpikin ovat poissa, Taivaan kodissa, ja minulla on heistä jäljellä vain kauniit muistot ja sydämen kiitos yhteisistä hetkistämme.

Elli puhui minulle Sana-lehdestä ja sai minut tilaamaan sen. Siitä taitaa olla jo parikymmentä vuotta. Sana-lehdestä saa lukea ihmisten todellisista kokemuksista. Niistä voimme huomata, ettemme sittenkään ole täällä maailmassa yksin, vaan Jeesus kulkee rinnallamme.

Odotan lehden tulemista malttamattomasti, sillä se on parhaita ystäviä elämässäni. Siksi olen tilannut Sanaa myös lahjaksi ihmisille, joiden tiedän sitä lukevan. Apu arjen synkkyyteen voi tulla lehden välityksellä, ja sitä kautta voi löytyä rohkeutta Jeesuksen ristin tien kulkemiseen. Siinä tarvitaan myös rakkautta lähimmäistä kohtaan, sillä ilman rakkautta ei ole uskoakaan.

Rukous on elämäni kantavin voima. Myös siihen Sana-lehti myös rohkaisee ja vahvistaa.