Seurakunta on kuin toinen koti

Kolmilapsisen perheenäidin elämään ei paljon muuta mahdu, varsinkin kun seurakunnassa vieraillaan harva se päivä.

– Olen osallistunut seurakunnan toimintaan aktiivisesti ripariajoilta lähtien. Kolme tytärtäni ovat sitä vastoin käyneet siellä pienestä saakka, Soile kertoo.

Varsinaisesti Soilen seurakuntaharrastus lähti liikkeelle isoskoulutuksesta, jonka saattelemana hän hoiti isosen tehtäviä usean vuoden ajan. Myöhemmin innokas seurakunta-aktiivi lupautui lapsityön johtokunnan jäseneksi ja paljoon muuhun. Jokapaikanhöylänä tunnettu Soile ei kuitenkaan valita, sillä seurakunta antaa hänelle ainutlaatuista sisältöä elämään.

– Lapseni ovat seurakunnassa kuin kotonaan. Sen lisäksi perheemme on saanut seurakunnasta lukuisia ystäviä. Tyttäreni kummiinkin tutustuin siellä, hän nauraa.

Vaikka Soile on kiinnostunut seurakunnasta ja uskonasioista yleensä, on hänen henkilökohtainen uskonsa hiljaista sorttia. Hän kieltää olevansa saarnaajatyyppiä, vaikka onkin puhelias luonteeltaan.

– Tykkään toimia, en puhua uskoon liittyen. Olen siinä suhteessa perin suomalainen tapaus, Soile kuvailee.

Soilen mukaan hänen uskonsa on ollut aina vakaata ja tasaista. Mitään epäilyjä tai katkeruutta Soile ei ole Jumalaa kohtaan tuntenut. Kaiken kaikkiaan usko on Soilelle koko elämän perusta.

Soile myöntääkin, että ilman uskoa hän olisi aika hukassa.

– Mitähän sitä sitten tekisi, Soile ihmettelee.

Katja-Maria Halonen