Sisimmässäni on rauha

– Koulukaverit veivät mukanaan. Se ei ollut niin hyvää seuraa. Aloin juopotella ja polttaa tupakkaa. Kun olin täyttänyt 18, hilluin kaverien kanssa yökerhoissa juhlimassa.

Koulunkäynnin lomassa hän oli töissä tienatakseen rahaa. Oman rahan saaminen tuntui hyvältä ja sitä piti saada lisää. Mart Oksa kertoo käyneensä kirkossakin, mutta yhä harvemmin.

– Rahasta tuli tärkein asia minulle.

Pikku hiljaa levoton elämäntyyli ja kiivas rytmi alkoivat tympiä. Jotenkin tuntui, ettei kaikki ole sittenkään oikealla tolalla. Elämältä puuttui suunta.

Pari vuotta sitten hän tuli tienhaaraan. Oli tehtävä joko tai -ratkaisu, annettava mennä entiseen malliin tai pyydettävä Jumalaa apuun.

– Aloin etsiä Jumalaa. Päätin mennä papin luokse ja pyytää esirukousta. Tämä rukoili puolestani ja suunta muuttui.

Mart Oksa oli yrittänyt ainakin kymmenen kertaa lopettaa tupakanpolton, mutta ilman tulosta. Tuon rukouksen jälkeen savuttaminen loppui, eikä hänen ole sen jälkeen tehnyt mieli tupakkaa. Hän päätti jatkaa kesken jääneitä opintoja ja nyt hän lukee teologiaa Tartossa.

– Sain elämälleni tarkoituksen. Arvojärjestys on nyt toinen, tiedän mitä tahdon. En tiedä varmasti, tuleeko minusta pappia, mutta olen kuulolla ja haluan elää kysellen, mihin Jumala johdattaa.

– Sisimmässäni on nyt rauha. Ennen oli hermostunut ja ärsyynnyin helposti. Saatoin suuttua hirveästi esimerkiksi liikenteessä. Ystäväpiiri on myös vaihtunut, Mart Oksa kertoo.

Hän tekee opintojensa ohessa töitä kiinteistövälittäjänä ja osallistuu Tallinnan Olevisten kirkon nuorisotyöhön.

– Seurakunnassa on hyvä olla. Se on kuin koti ja olen iloinen, että voin käydä siellä useamman kerran viikossa.

Kaj Aalto