Tahdon kantaa kristityn lippua

Nicolas Bakajika on syntynyt Kongon demokraattisessa tasavallassa. Hänen vanhempansa olivat antaumuksellisia kristittyjä ja kuuluivat roomalaiskatoliseen kirkkoon. Niinpä hänet kastettiin lapsena ja hän sai kristillistä opetusta kotona ja koulussa.

Hänen äitinsä ei kyennyt kouluttamaan lapsiaan jäätyään leskeksi. Niinpä Nicolas matkusti Sambiaan, jossa hänen veljensä jo asuivat. Hänen tarkoituksensa oli opiskella siellä sähköinsinööriksi. Veljetkään eivät kyenneet tukemaan hänen opiskeluaan taloudellisesti. Rahat olivat niin vähissä, että hän ei enää voinut matkustaa takaisin kotiin. Hän ei ymmärtänyt paikallista kieltä eikä maan virallista kieltä englantia, koska Kongossa käytetään virallisena kielenä ranskaa.

Nicolas jäi Sambiaan ja löysi yhteyden luterilaiseen LECA-kirkkoon. Siihen kuului paljon kongolaisia, jotka puhuivat hänen äidinkieltään lubaa. Hän liittyi tähän kirkkoon ja sai mahdollisuuden opiskella papiksi suomalaisen lähetysjärjestön tuella. Monien vaiheiden kautta hänet tiensä kulki Suomeen ja Kiteelle opiskelemaan tietotekniikkaa. Hänen tavoitteenaan on palata Sambiaan tietotekniikan opettajaksi.

Nicolakselle kristillisyys on tärkeä osa elämää.

– Tunnen olevani Jumalan lapsi ja haluan jakaa tietoa Jumalasta ja hänen pelastussuunnitelmastaan. Haluaisin kulkea evankelioimassa ympäri maailmaa ja kertoa kaikille ilosanomaa pelastuksesta, jonka saamme vain uskon ja armon kautta (Ef. 2:8–10).

Nicolas on ihmetellyt sitä, miksi Euroopassa ei enää hyväksytä koko Raamattua, vaan siitä valitaan vain mieluisia osia.

– Eurooppalaiset toivat Raamatun Afrikkaan ja kertoivat sen olevan Jumalan sanaa. Nyt he eivät itse halua hyväksyä esim. Jaakobin kirjettä, joka korostaa, että usko ilman tekoja on hyödytön.

Nicolakselle tärkein Raamatun kohta on Joh. 3:16, pienoisevankeliumi.

– Siinä ilmenee Jumalan globaali rakkaus, hänen tarjoamansa pelastus meille kaikille (1 Tim. 2:3-4).

Teksti ja kuva Kirsti Rautiainen