Taivas tuli lähelle

Siinä oltiin herkkien asioiden kanssa tekemisissä.

Thorbjörn Åhman asui äitinsä kanssa ja hoiti häntä kotona viimeiset vuodet. Koskelan sairaalassa vuonna 1990 hän tunsi kaipausta ja surua, kun äidin elämä oli loppumassa. ”Älä mene pahoille teille, valitse hyvä tie”, äiti toivoi. 

Thorbjörn kävi sairaalan kappelissa, jossa äiti myöhemmin siunattiin. Siellä hän tunsi olevansa tekemisissä elämää suurempien asioiden kanssa.

– Jokin ikuinen tuuli häivähti ympärillä.

Äidin vuoteen vierellä Thorbjörn tunsi, että Jumalan Henki kosketti.

– Ihan kuin Jeesus olisi ottanut kädestäni kiinni. Hän vahvisti, että minun elämäni kuitenkin jatkuu, Thorbjörn muistelee liikuttuneena.

Siitä hetkestä vahvistui miehen kirkkotie. Pelastusarmeijakin tuli tutuksi.

– Olin kokouksessa, jossa oli iloisia ihmisiä ja hyvä ilmapiiri. Sitten puhuja kysyi, kuka haluaisi jättää elämänsä Jeesuksen hoitoon. Minä viittasin kaikkein innokkaimmin.

Siitä lähtien Thorbjörn on tiennyt, että hän ei ole yksin. Jeesuksen puoleen voi kääntyä heti aamulla herätessä.

Kirkot
tuovat turvaa

Taivas hipaisee oulunkyläläistä yksiötä, kun Thorbjörn veisaa komealla äänellä vieraalleen Siionin virsiä.

– Kerran kuussa käyn seurakuntayhtymän kehitysvammakerhossa. Sielläkin veisataan. Sävel jää minulle helposti mieleen.

Thorbjörn rakastaa kirkkoja, joista hän myös tietää paljon. Kotoa löytyy albumeittain kirkkopostikortteja.

– Etsin kirkoista turvaa. Minulla on ystäviä monissa seurakunnissa.

Alttaritaulut puhuttelevat Thorbjörniä. Tampereen tuomiokirkossa Haavoittunut enkeli puhuu hänelle siitä, miten Jeesus haavoittui hänenkin puolestaan ristillä.

– Jos asuisin siellä, se olisi minun pääsiäiskirkkoni. Helsingissä pidän erityisesti Kontulan Mikaelin kirkon modernista alttaritaulusta, koska siinä näkyy taivaan valtakunnan avain.

Turun tuomiokirkon ylösnousemusta kuvaavaa alttaritaulua Thorbjörn ei omien sanojensa mukaan saa koskaan loppuunkatsottua.

– Suruun liittyy aina myös iloa, niin kuin Jeesuksen kuolemaa seurasi ylösnousemus. Hän elää!

Minna-Sisko Mäkinen