Tärkein ystävyyssuhde pysyy

– Mutta ei se ole sama kuin silloin kun alkaa itse uskoa Jeesukseen, Kristiina korostaa.

Teini-iän alussa tyttöä alkoivat seurakunnan ohella kiinnostaa muut asiat kuten diskot, joihin mentiin kavereiden kanssa.

– Minulla oli kuin kaksi naamaa, toinen seurakuntaa ja toinen ulkopuolta varten. En välittänyt siitä mitä tein.

Kristiina huomasi, ettei kahden tien kulkeminen ollut sisäisesti hyvä asia. Kavereiden kanssa oli toki hauskaa. Vanhemmilleen hän valehteli menevänsä kaverin luo yöksi, kun totuus oli toinen.

– Aluksi siitä tuli huono omatunto, mutta sitten aloin tottua siihen, ensi vuonna sairaanhoitajaksi Extramaduran läänin yliopistosta valmistuva Kristiina kertoo.

Kaksinaamaisen elämän seuraukset alkoivat tuntua.

– Seurakunnassa käyminen ei tuntunut enää miltään. Tiesin silti koko ajan, että tarvitsen Jumalaa, muuten elämästä ei tulisi mitään. Diskoilu oli ulkoisesti hauskaa, mutta kun jokainen meni omaan kotiinsa, huomasin, että kaverini merkitsivät minulle enemmän kuin minä heille.

Kristiinan olo oli turhautunut; hän tunsi olevansa eksyksissä antaessaan kaiken kavereilleen, mikä ei silti merkinnyt näille mitään.

– Huomasin että Jumala pitää minusta huolen, että merkitsen Jumalalle enemmän mitä kavereilleni, Kristiina kertoo tärkeimmän ystävyyssuhteensa löytämisestä. Jumala pysyy varmasti kaverina.

Kristiina kertoo kokeneensa nuorempana paineita olla uskossa pelkästään sen takia, että vanhemmat ovat lähetystyöntekijöitä. Kolmeen vuoteen paineita ei ole ollut, kun oma usko on vahvistunut.

– Olen uskossa koska itse haluan. En edes pysyisi uskossa, jos se olisi vain vanhempien odotusten täyttämistä.

Kristiina alkoi käydä tosissaan kotiseurakunnassaan, jonka nimi on Iglesia Cristo la Roca – ’Kristus-kallio’. Nyt hän on laulanut jo monen vuoden ajan ylistysryhmässä. Olo on hyvä kun voi olla rehellisesti uskossa.

Teksti ja kuvat: Teemu Holmi