Täydellisyyden tavoittelijasta tavalliseksi ihmiseksi

Tarja Komun elämää ovat varjostaneet arkuus ja ujous ja niiden vastapainona täydellisyyden tavoittelu ja armottomuus itselle. Herkän ja valoisan oloisesta Tarjasta on vaikea uskoa, että hän on joskus hakenut elämän hallintaa itämaisen taistelulajin tatameilta.

 

Vesilahdella syntynyt ja siellä lapsuutensa viettänyt Tarja luonnehtii kotiaan turvalliseksi. Vanhemmat elivät uskoaan todeksi arjessa. Tarja muistaa aina sen, kuinka hänen äitinsä luki hänelle iltaisin Ikuisia kertomuksia.

 

– Niitä oli kiva kuunnella ja innostuin itsekin Raamatun kertomuksista, Tarja muistelee.

 

Koulussa Tarjalla oli vaikeaa arkuuden ja eristäytyneisyyden vuoksi.

 

– En uskaltanut tunnustaa sitäkään, etten näe kunnolla. Keplottelin jotenkin toisilta piirtoheitinkalvoilla olevat tekstit. Pelkäsin näöntarkastusta, koska silmälasien hankkiminen olisi ollut minusta alentavaa, Tarja naurahtaa.

 

– En uskaltanut tunnustaa myöskään uskovani Jumalaan, koska arvelin, että sitä pidetään heikkoutena. Toisaalta uskontotunneilla opetettiin muita uskontoja täysin samanlaisina kuin kristinuskoa, joten en ehkä ottanut Raamattuakaan kovin todesta, Tarja pohtii.

 

Koulu sujui ulkoisesti hyvin. Lukion jälkeen Tarja hakeutui Helsingin Yliopistoon maatalous-metsätieteelliseen lukemaan elintarvikekemiaa. Hän löysi harrastuksen, joka sopi hänen täydellisyyden tavoitteluunsa: korealaisen itsepuolustus- ja taistelulajin. 

 

– Lajiin liittyi taolainen filosofia, jonka mukaan ihminen kehittyy hallitsemalla ruumistaan ja mieltään yhä korkeammalle ja paremmaksi ihmiseksi. Harjoittelin sinnikkäästi ja osallistuin kilpailuihinkin niin että opinnot tahtoivat unohtua. Se oli loputonta yrittämistä.

 

Lopulta Tarjan psyyke murtui jatkuvasta itsensä stressaamisesta niin, että hän ajautui psykoosiin ja päätyi joksikin aikaa hoitoon sairaalaan. Mutta kun omat voimat oli riisuttu, tuli tilaa Jumalan voimalle ja rakkaudelle.

 

– Töölön kirkon kellot kuuluivat potilashuoneisiin. Aina kun kirkon kellot soivat, minulle tuli ihmeen hyvä ja kevyt olo. Kaikki huolet ja murheet kaikkosivat, tuntui kuin olisin ollut Taivaassa. Sitten löysin mukanani olleen pienoisevankeliumin ja sydämeeni syttyi usko, että Jeesus on kuollut minunkin syntieni puolesta.

 

Sairaalasta päästyään Tarja huomasi opiskelija-asunnon seinältä ilmoituksen Hakavuoren seurakunnan aamurukouspiiristä ja alkoi käydä siellä. Vähitellen hän uskaltautui uusien uskon ystäviensä mukana muihinkin seurakunnan toimintoihin.

 

Tarja sai kandidaatin tutkinnon valmiiksi, mutta etsiskelee vielä omaa paikkaansa. Nykyään hän käy Kallion seurakunnan aamupiirissä ja on mukana myös One Way Mission seurakunnan katulähetystyössä. Taistelutamineet ovat lentäneet roskakoriin. Uskosta ja uskovien yhteydestä on tullut hänelle voimanlähde, joka ei vaadi omia ponnisteluja. Lempilauseeksi Raamatusta on tullut: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi ja Jumalan rauha on varjeleva teidän sydämenne Kristuksessa Jeesuksessa.”

 

– Aamurukouspiiri ja uskovien yhteys ovat siunattuja hetkiä. Niistä saa rohkaisua ja voimia uskon kamppailuun ja voi itsekin kantaa oman kortensa kekoon. Sairastumiseni oli oikeastaan siunattu pudotus tavalliseksi ihmiseksi, Tarja hymyilee tavalla, joka valaisee koko huoneen.

 

Risto Kyröläinen