Isä toivotti Samuli-pojalle Korkeimman siunausta kirjeissä, joita hän lähetti rintamalta kotiväelle. Iltarukoukset opetettiin, mutta muuten Jumalasta ei puhuttu. Yhdessä arjen tilanteessa äidin omatunto kuitenkin toi esiin Jumalan, ja tilanne syöpyi pikkupojan muistiin.
(Sana 17.7.2008)
Samuli oli äidin kanssa saunomassa yleisessä saunassa, mihin kaupunkilaiset tuohon aikaan turvautuivat, kun asuintalossa ei ollut saunaa. Pukeutumishuoneessa äidin luo tuli romaninainen ja pyysi lainaksi kampaa. Äiti vastasi, että hänellä ei ollut kampaa. Se ei ollut totta, mikä tuli ilmi äidin selityksessä pojalle: ”Kyllä Jumala antaa anteeksi.”
Samuli Niskasta tuli tieinsinööri, joka suunnitteli Rovaniemellä 38 vuoden ajan, mihin Lapissa rakennetaan teitä, ja millaisia niiden pitäisi olla. Työ oli miehen mieleistä.
Samulin ja Ritva-vaimon perheessä asiat sujuivat pitkään ilman että Jumalaa olisi erityisesti tarvittu. Joulukirkko riitti hyvin.
Sitten Ritva alkoi vähitellen kiinnostua hengellisistä asioista ja tilasi kotiin hengellisiä lehtiä. Joskus Samulikin muistaa niitä selailleensa.
Tiehallinnon suunnitteluprojekteissa toteutettiin 1990-luvulla suuria hankkeita. Työ alkoi syödä miestä. Sairaus alkoi unettomuudella ja syksyllä 1994 Samuli joutui sairaslomalle loppuunpalamisen takia.
– Siinä mies pantiin polvilleen, Samuli summaa tilanteen.
– Minun puolestani rukoiltiin ja itsekin rukoilin. Olin väsynyt ja masentunut. Joulun aikaan en vielä tiennyt, miten selviäisin.
Uusi vuosi toi rukousvastauksen: mies palasi työhön täysin parantuneena. Se muutti elämän arvojärjestyksen, jossa uskon asiat tulivat nyt tärkeimmiksi. Siitä lähtien Samuli on ollut mukana myös seurakunnan luottamustehtävissä.
Raamattu on Samulille tienviitta elämän tiellä. Henkilökohtaisen Raamatun lukemisen lisäksi Samuli ja Ritva kokoontuvat säännöllisesti ystäväperheen kanssa tutkimaan Sanaa ja keskustelemaan siitä. He ovat molemmat mukana myös Gideon-järjestössä, joka jakaa Uusia testamentteja koululaisille, alokkaille, hotelleihin ja sairaaloihin.
– Se on palkitsevaa työtä, erityisesti koululaisjakelut, Samuli kertoo hymyillen.
Teksti: Riitta Tolonen
Kuva: Pekka Tolonen