
Tamperelainen suunnitteluhortonomi Katja-Liisa Joensuun viesti nuorille uskonsisarille ja -veljille on: kertokaa kavereillenne suoraan uskostanne, vaikka se tuntuisi hetkittäin hankalalta.
– Kouluvuosina minun vaikea kertoa, missä kuljin iltaisin ja viikonloppuisin, sillä pelkäsin että jos tunnustaisin olevani seurakuntanuori, joutuisin joidenkin piirien ulkopuolelle. Toisaalta tuntui vaikealta jättää se kertomatta.
– Tunnustakaa, nuoret rohkeasti käyvänne kirkossa ja hengellisissä tilaisuuksissa. Kun ei piilottele uskoa, säästyy ristiriidoilta ja selitysten keksimiseltä. On hyvä muistaa, että useimmat ihmiset itse asiassa haluavat kuulla uskovan todistuksen Jeesuksesta!
Katja-Liisa Joensuu varttui maalaiskylässä Virroilla, Pohjois-Hämeessä. Lapsuudenkodissa uskon asioita kunnioitettiin. Kotiseurakunta tarjosi hyvät puitteet toimia ja rakentua Jumalan sanasta.
Opiskeluvuosina Katja-Liisa osallistui kristilliseen opiskelijatoimintaan, viimeksi Tampereella Kansan Raamattuseuran kaupunkityössä. Kasvettuaan ulos opiskelijatyöstä hän on vähitellen siirtynyt Luther-talolle Evankeliumiyhdistyksen opetuksen piiriin.
Juuri 70 vuotta täyttäneen Kalevi Lehtisen elämäntarina, usko ja julistus tuntuvat Katja-Liisa Joensuusta koskettavilta.
– Ihailen Lehtisen rohkeutta, sydämellisyyttä ja sitoutuneisuutta.
– Näyttää kuin meiltä nykyajan kristityiltä puuttuisi rohkeutta antautua Jumalan käyttöön. Haluamme toki kuulla hyviä puhujia ja kasvaa hengellisesti. Moni tuntuu kuitenkin odottavan, että enkeli taivaalta tulisi ja raahaisi hänet toteuttamaan jotakin tehtävää, sen sijaan että itse lähdettäisiin liikkeelle.
– Ehkä meidän pitäisi lähteä liikkeelle pienestä, rukoilla ja kokeilla, onko minusta tähän tai tuohon työhön. Ja mieluiten niin, etten itse pyrkisi suoraan huipulle, vaan toiset suosittaisivat minua tehtävään.
Jouko Siirilä