Työvälineeni stetoskooppi ja Raamattu

Opiskelujen jälkeen palasin kotimaahani Nepaliin. Työskentelin ensin vuoden lähetyksen sairaalassa Tansenissa. Siellä Suomen Lähetysseuran kustantamassa erityiskoulutuksessa olen opiskellut pikkulasten tauteja sekä kirurgiaa ja ensiaputaitoja. Kaksi kuukautta sitten sain siirron Okhaldhungan pieneen lähetyssairaalaan.

Isäni, ammattisotilas, kääntyi kristityksi ollessani lapsi. Äitini vastusti sitä, mutta lopulta ensimmäistä kertaa kirkkoon mentyään hänkin ymmärsi uskon tärkeyden. Itse kouluaikanani vakuutuin Jumalan suuruudesta ja voimasta, kun isäni parani rukouksella. Olen sitten kasvanut opiskelijatoiminnassa henkilökohtaiseen uskoon Kristukseen.

Nepalissa näkee paljon sairautta. Täällä on huono köyhien terveydenhuoltojärjestelmä, ja lääkärit keskittyvät suuriin kaupunkeihin. Minulla on kutsu lääkärilähetykseen. Stetoskooppi ja Raamattu ovat yhdessä hyvät työvälineet. Mielestäni kristityn tulee olla mukana kaikessa niin sosiaalisen, fyysisen kuin hengellisenkin kehityksen alueilla, jopa politiikassa.

Koen voimakkaasti Jumalan avun vaikeassa työssäni. Ilman Jumalalta tulevaa viisautta ja taitoa ei pelkkä stetoskooppi auta. Joudun hoitamaan vaativia leikkauksia ja aina liian myöhään hyvinkin kaukaa hoitoon tulevia potilaita.

Päivittäin näemme kahden lääkärin kanssa satakin potilasta, hoidamme vaikeita synnytyksiä ja kierrämme 30-paikkaisen osaston. Tällä viikolla potilainani on ollut aliravittuja, katolta pudonnut 13-vuotias lapsi, leprapotilaita, 20 metriä pudonnut monivammainen mies sekä monia eri sairauksista kärsiviä.

Mielestäni on tärkeää osoittaa kristillistä rakkautta kaiken hädän keskellä ja rukoilla jatkuvasti. Haluan kohottaa terveydenhuollon tasoa ja osoittaa kohti Kristusta. Näen paljon ihmeitä. Raamatun kohdat Joh.14:14, Miika 6:8 ja Jeremia 29:11 puhuttelevat minua tällä hetkellä.

Sairaalassa on aamuisin hartaus, pikku kirjasia jaetaan ja myydään, potilaiden kanssa rukoillaan ja keskustellaan. Toivo Kristuksessa auttaa monta vaikeasti sairasta ylläpitämään toivoa vaikkapa aids-potilaana, saamaan rohkeutta vammaisena ja paranemaan nopeammin.

Okhaldhungan läänissä on seitsemän sisarkirkkoa, lähes 500 kristittyä 120 000 asukkaan keskellä. Meidän tulee olla suolana ja valona juuri sisällissodasta toipuvassa maassamme. Itse opetan raamattupiirin pitäjiä, kymmentä aikuista."

Kirsti Kirjavainen

Kirjoittaja on Suomen Lähetysseuran työntekijä, joka tapasi haastatellun tämän työssään Okhaldhungan sairaalassa Nepalissa.