Uskon kallis hinta

Boriksen lapsuudenkoti oli ateistinen. Myöhemmin hänen isästään tuli kristitty. Boris alkoi tuntea elämänsä tyhjäksi ja alkoi etsiä yhteyttä Jumalaan. Hän palasi isänsä luo ja meni mukaan seurakunnan kokouksiin.

– Uskon asiat kirkastuivat minulle ja sain löytää elävän Kristuksen.

Ensimmäinen ihminen, jolle Boris todisti uskoontulostaan, oli oma vaimo. Vaimo ei ymmärtänyt miehensä päätöstä, vaan jätti Boriksen ja vei heidän poikansa mukanaan. Työpaikkansakin Boris menetti, kun töissä saatiin tietää, että hänestä oli tullut kristitty.

Kymmenen vuotta oli Boriksen elämässä erityistä koettelemuksen aikaa. Työpaikkaa ei löytynyt mistään. Kun työnantaja soitti edelliselle työnantajalle, hän sai kuulla, että Boris oli uskova mies. Vastaus oli usein ”me emme tarvitse tänne tuommoisia”. Kahdesti Boris oli myös lähellä menettää henkensä.

Boris Goltsev oli mukana vapaaehtoisena Missio Volgalla vuonna 1992. Mission jälkeen hän liittyi Jeesus-videotiimiin. Kesäisin hän kuljetti välineitä polkupyörällä, talvisin reessä. Koko ajan hän rukoili, että hänelle järjestyisi auto. Hän näytti Jeesus-filmin kaikkiaan 600 kertaa.

Viimeksi kuluneen vuoden Boris on toiminut kiertävänä pastorina Kurganin alueella Länsi-Siperiassa.

– Siirtyessäni kylästä kylään otan mielelläni autoon liftaajia, sillä saan silloin tilaisuuden todistaa heille Kristuksesta, Boris Goltsev kertoo.

Boriksen olemuksessa tulee todeksi sana ”mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.” (Jes. 40:31). Yhä edelleen Boriksen voi nähdä hyppelehtimässä iloisena ja huudahtamassa ”ylistys Jumalalle”.

Teksti ja kuvat: Virpi Nyman