Uskoontulo oli pelastus

– En sanonut toisille mitään, mutta viimeisenä iltana itkin ja rukoilin yksin apua Jumalalta. Pyysin että hän antaisi kaiken mennä paremmin elämässäni. Minulle tuli hyvä ja helpottunut olo.

Saana tajusi tilanteen oikeastaan vasta kotona, kun kertoi yllättyneelle ja ilahtuneelle äidilleen tulleensa uskoon.

– Aloin käydä seurakunnan nuorten illoissa ja pääsin isoseksi. Usko on tuonut elämääni turvaa ja rakkautta, kokemuksen Jumalan henkilökohtaisesta huolenpidosta.

Uskonelämäänsä Saana hoitaa käymällä seurakunnan tilaisuuksissa, rukoilemalla ja myös Raamattua lukien. Uskoontulo on hänen mukaansa asia, joka muutti hänen elämänsä:

– Nuorempana syytin pahasta olostani itseäni, mutta olen saanut asiat selvitettyä. Rukous ja Jumalan huolenpito on auttanut ja helpottanut.

21-vuotias Saana Aronen elää nyt valoisaa aikaa. Hän opiskelee toiveammattiinsa kehitysvammaisten lähihoitajaksi, eikä entistä ahdistusta ja masennusta enää ole.

Hän rukoilee saavansa tulevaisuudessa töitä kehitysvammaisten työkeskuksesta tai ryhmäkodista sekä löytävänsä uskovan miehen, jonka kanssa voisi perustaa perheen.

Saana uskoo johdatukseen näissä asioissa. Tänään elämään kuuluvat opinnot, harrastukset sekä kehitysvammaisen tukihenkilönä ja kerhoavustajana sekä vammaisluisteluryhmän ohjaajana toimiminen. Oma siskokin on kehitysvammainen.

– Olen käynyt uudestaan myös Venäjän matkoilla. On ollut hienoa saada vankiloissa kertoa, miten itse tulin juuri siellä uskoon, Saana Aronen hymyilee.

Teksti ja kuva Mira Piispa