Kolumnit

Anteeksi vaan, mutta Turku?

Ilmeisesti minun tulee luopua siitä harhasta, että kirkko sitoutuisi kansanvallan ihanteisiin. Ja todeta, että kirkon verotusoikeuden perusta ohenee ohenemistaan. (Sana 11.3.2010)

Viikko arkkipiispan vaaliin. Piispat saavat isoveljen, mediat vakiohaastateltavan, kirkko keulakuvan. Virkamiehet toivovat heikkoa vastusta, kirkkokansa vahvaa johtajaa. Vanhoilliset ovat tottuneet voittamaan, mutta niin ovat tottuneet turkulaisetkin. Palkanmaksajia on toista miljoonaa, työhönottajia toista tuhatta, työtovereita tusina. Eikä kukaan heistä loppujen lopuksi oikein tiedä, mikä on tulevan elinikäisen työsuhteen todellinen sisältö. (Sana 4.3.2010)

Vaihdetaan vapaalle

Vuoden työsopimus Oulussa on ollut pitkäaikaistyöttömälle rukousvastaus ja ihme. Yhtä vähän ihmettelisin, jos näkisin ristin leijuvan tai kivipatsaan itkevän. Jumala on, sillä myös humanistin leipä on nykyään tiukassa. (Sana 25.2.2010)

Kadonneen aarteen metsästystä

Sitäkö tämä elämä lopulta on? Kadotetaan ja löydetään. Että voitaisiin taas kadottaa ja löytää. Jumalallinen kiertokulku isossa ja pienessä mittakaavassa. (Sana 18.2.2010)

Piru vie

Muutama vuosi sitten Herramme, näin uskon, siirsi minut hienovaraisesti järjestöstä toiseen. Koska meillä on vain yksi ilosanoma, jota evankelistan tulee julistaa, ei siirto juurikaan muuttanut työnkuvaani mitenkään. Sama kiertolaisen elämä jatkuu. Vain palkanmaksaja vaihtui. (Sana 11.2.2010)

Kun rakkaus tappaa

”Ei kymmentä yhteistä vuotta saada haihtumaan yhdellä veitsenheilautuksella”, vannoo Mervi Tapola-Nykänen lehtihaastattelussa, mäkikotkapuolisonsa pahoinpideltyä hänet taas kerran. Pariskunnan rakkaus onkin ollut harvinaisen nyrkin- ja veitsenkestävää. Liian monessa suomalaiskodissa rakkaudesta on jo tullut voimalaji: miehen kunnia, naisen kuolema. Tai toisinpäin. (Sana 4.2.2010)

Hyvä paha sisu

Avustustyöntekijöiden keskuudessa vitsaillaan, että aina vuodenvaihteen tienoilla maailmalla tapahtuu. Jos ei tule sota, niin tulee luonnonkatastrofi. Muutaman viime vuoden jälkeen vitsi ei enää naurata. Tällä kertaa Haitin maanjäristys pani monen aikataulut uusiksi. Ympäripyöreä työpäivä tarkoittaa kuulemma 12 tuntia, mutta avustustyöntekijöille se ei ole riittänyt alkuunkaan. Pahimman kriisin aikana lähempänä totuutta on jopa 20 tuntia. Yöunet ovat siis olleet lyhyitä, eikä sellaista menoa jaksa kauan. (Sana 28.1.2010)

Facebook-seurakunta

Kirkkoon kuuluminen on menettänyt merkityksensä. Yleistän, mutta koska kuulun himoittuun nuorten aikuisten kohderyhmään, otan oikeuden tehdä henkilökohtaisesta poliittista. (Sana 21.1.2010)

Paavi, järki ja pyhäkoululapset

Syyskuussa 2006 paavi Benedictus XVI vieraili Regensburgin yliopistossa ja piti siellä uskon ja järjen suhdetta käsitelleen esitelmän, joka sai aikaan kohun. Paavi sanoi islamin olevan uskonto, jossa Jumala erotetaan maailmasta niin tuonpuoleiseksi, että rationaalisuus ei häntä lainkaan koske. Tämän vastapooliksi hän asetti kristinuskon, jonka mukaan Jumala on Logos eli Sana ja Järki, minkä vuoksi jotain Jumalasta voidaan aavistella järjen avulla. Muslimit tietysti loukkaantuivat. (Sana 14.1.2010)

Sanasta ihmistä

Ensimmäiset sanani lehdessä jolla on näin vaativa nimi. Sana. Sana, joka tuli – kaikkien myöhempien rippikoululaisten kauhuksi ja kummastukseksi – lihaksi. Sana, jonka suhteesta tekoihin on väitelty miljoonien sivujen raivolla. Sana, jonka nimissä on murskattu ja rakennettu yksittäisiä ja kokonaisia kirkkokuntia. Sana, jonka tulkinta saa järjelliset ihmiset edelleen järjettömän tunnekuohun valtaan. Sana, jonka sanomisen kyky aateloi ihmisen erilliseksi niistäkin elollisista, joiden kanssa hänen dna:nsa on prosenttia vaille yhteinen. (Sana 7.1.2010)

Elämänviiva

Viime jouluaattona sytytin ensimmäistä kertaa kynttilän omalle haudalleni. Vanhempani ovat hankkineet kauan sitten kuolleen sukulaisen hautapaikan minua ja puolisoani varten kotiseudun kirkkomaalta, ison kuusen alta. Kokoonnuimme kahden kynttilän valaiseman hautakiven äärelle perheen kanssa. Erikoinen tunne. Kuvittelin nimeni kiveen ja ajattelin kiveen kirjoitettavia vuosilukuja. (Sana 17.12.2009)

Syvyydestä vai hyvyydestä?

Kello löi jo viisi. Minun aikataulutuksissani se tarkoittaa sitä, että työhuoneeni valot ovat palaneet tovin, kahvi tuoksuu ja tietokoneeni ruutu välkehtii jo. En tiedä, onko aamuvirkkuudestani hyveeksi asti, mutta minulle se sopii. (sana 10.12.2009)

Muurit murrettava

Europarlamentissa on juhlittu Berliinin muurin murtumista Tshekin entisen presidentin Vaclav Havelin johdolla. Historian siipien suhinaa on sekin, että parlamenttia johtaa nyt puolalainen Jerzy Buzek. Muurin murtuminen ja EU:n laajentuminen ovat ehdottomasti nykysukupolven suurimpia saavutuksia. (Sana 3.12.2009)

Suuri on suolan salaisuus

Kellun autuaasti Kuolleeksi mereksi eli Suolamereksi kutsutussa järvessä. Mietin Lootin vaimoa, joka näillä seuduilla jähmettyi kuoliaaksi. Jähmettyi, koska katsoi taakseen. Jäi kiinni menneeseen eikä tulevaisuutta silloin enää ollut tarjolla. Suolameri puhuu yhä. En tohdi katsoa taakseni sillä ajattelen Luukkaan sanoja 17:32: ”Muistakaa Lootin vaimoa!” Muutenkin on keskityttävä pysyttelemään selällään, rennosti, ettei pyllähdä vatsalleen ja joudu hätää kärsimään. (Sana 26.11.2009)

Eteenpäin, sanoi mummo

”Ei ollut aikaa kirjoittaa lyhyesti.” Tähän paradoksiin törmään usein kirjoittaessani kirjeitä – tai sähköpostejahan ne nykyään ovat. Vastaanottaja joutuu kahlaamaan uuvuttavan pitkän jaarittelun läpi ja etsimään punaista lankaa. Pahimmassa tapauksessa yksinkertaista asiaa alkaa pyöritellä sellaisella innolla, ettei lopuksi muista itsekään, tuliko tehtyä jokin johtopäätös. Käy kuin pesukarhulle, joka noukkii maasta sokerinpalan ja alkaa pestä sitä nuolemalla etutassujensa välissä. Perusteellisen pesun jälkeen sokerinpala on kadonnut ja jäljellä on vain perin juurin hölmistynyt pesukarhu, jolla on tahmaiset tassut. (Sana 19.11.2009)

Kurjan belgialaisen tunnustus

Liityin kirkkoon marraskuussa 2006. Se oli paluu. Olin eronnut heti, kun se oli ollut mahdollista. Runoilija Charles Baudelairen sapekas kuvaus belgialaisista olisi sopinut minuun nuorena. Vapaasti ajattelevien belgialaisten tavoin uskoin, että Jeesus Kristus oli suuri ihminen. En halunnut kuulua yhteisöön, jossa ihmistä palvottiin Jumalana. (Sana 12.11.2009)

Onko isällä virkaa

Kulissit kaatuvat ennemmin tai myöhemmin. Harvemmin ehkä niin suoralla tavalla, jolla suomalaisen huippumenestyneen pörssiyrityksen johtajalta riisuttiin ruhtinaan viitta. Alta paljastui läheisten vuosikymmenten perhehelvetti alkoholistin ja persoonallisuushäiriöisen ”suurmiehen” taustalla. Tarina on turhankin tuttu suomalaisissa kodeissa. Kova työmies ja perheen elättäjä on saanut yhteiskunnan hyväksynnän, vaikka hän kotona olisi ollutkin läheisiään terrorisoiva tyranni. Ilmiö ei ole vieras uskovissakaan perheissä. ”Seurakunnassa enkeli, kotona perkele” -tilitys kertoo tästä karua kieltä. Ulkoisen menestyksen ja loistavan uran merkitys rapisee olemattomaksi kun jäljelle jäävät katkerat lapset ja pahoinvoiva perhe. (Sana 5.11.2009)

Miesten maailmassa

”Olen uskovainen mies”, kertoi kirjailija Antti Hyry muutama viikko sitten Suomen Kuvalehdessä (40/2009). Lyhyt lause, mutta niin vaikuttava: siinä puhui Herralle elämänsä antanut mies. (Sana 29.10.2009)

Kokoamista ja sitomista

Ruotsin kirkossa tehtiin viime kesänä merkittävä päätös. Kirkon sisäinen herätysliike Evankelinen Isänmaasäätiö (EFS) päätti uudelleen aloittaa itsenäisen lähetystyön oltuaan kaksitoista vuotta sulautettuna Ruotsin kirkon lähetykseen. (Sana 22.10.2009)

Kotimuistutus

Olen jo kauan pitänyt tapanani aloittaa aamuisen hartaushetkeni Isä meidän -rukouksella. Motiivini tälle toistumalle on yksinkertainen ja lapsellinen. Ajattelen nimittäin, että näin tulee senkin päivän aikana tehtyä ainakin jotakin, mikä on täsmälleen Jeesuksen tahdon mukaista. Hänhän sanoo rukousta opettaessaan: ”Kun rukoilette, sanokaa siis näin: ’Isä meidän...’” (Sana 15.10.2009)

Bryssel ja Bhutan

Yksi maailman kenties eksoottisimmista paikoista on Himalajalla sijaitseva Bhutanin kuningaskunta. En ole koskaan käynyt siellä, mutta jostain kumman syystä olen lapsesta saakka haaveillut matkasta Bhutaniin.(Sana 8.10.2009)

Silmien tasolta

Polveni narisevat asettuessani kyykkyyn tytön eteen. Haluan katsoa Karaboa hänen silmiensä tasolta. Varsinkin nyt kun lapsenlapseni on juuri oppinut kävelemään. Miten helposti aikuinen ottaa lasta vain kädestä kiinni ja sitten mennään. Lapsen käsi venyy ja pienet jalat menevät solmuun hänen yrittäessään samalla tavoittaa aikuisen katsetta. Katsetta, joka on äärettömän tärkeä koko ihmisen elämän ajan. (Sana 1.10.2009)

Silakoita ja lihapullia

Autot ovat tärkeitä leluja meille miehille. Kesällä ystäväni ja minä ostimme toisistamme tietämättä samana päivänä uudet autot. Asian paljastuttua koeajoimme menopelit. Minulla on ärhäkästi kääntyvä sportti, ystävälläni ylellinen suoran tien matka-auto. Hetken aikaa alitajunta riiteli itsensä kanssa. Kumpi näistä on parempi? Jostain tuli tarve laittaa menopelit järjestykseen. Totesimme, ettei kummankaan tarvitse olla ainakaan kateellinen. Joko tai? Ei niin – ei näitä ole järkeä vertailla. (Sana 24.9.2009)

Kohti tulevaa

Jälleen kerran on syksy. Puut riisutaan, kukat ja ruohot painuvat maata vasten. Kaikki se, minkä oli tarkoitus kasvaa ja kukkia, jotta hedelmä voisi kypsyä, putoaa, kuivuu, kutistuu ja jää pieneliöiden syötäväksi. Se, mikä kantaa kohti tulevaa, jää. (Sana 17.9.2009)

Kristityn metamorfoosi

Amerikkalainen vapaiden suuntien parissa tehty tutkimus totesi, että uskova ihminen on tehokkain todistaja ja lähipiirinsä evankelista 2–3 vuoden ajan uskoontulostaan. Silloin hän kertoo ystävilleen, sukulaisilleen, työ- ja harrastuskavereilleen siitä, mitä Jeesus on tehnyt hänen elämässään. Monesti hänen todistuksensa kautta taas uudet ihmiset löytävät tien Jeesuksen luo. Samoin hän toimii aktiivisesti seurakuntansa moninaisissa vapaaehtoistöissä ja tarttuu toimella tarjottuihin luottamustoimiin. (Sana 10.9.2009)

Ei mitään uutta auringon alla

Suomalainen usko ja kristillisen sanoman levittäminen ovat joutuneet ahtaalle. Päiväkodeissa on jo pitkään pohdittu, saako joulujuhlassa mainita sanaa seimi, Maria ja Jeesus-lapsi. Koulun uskonnon-opetuksesta halutaan tehdä yleistä uskontotietoa samaan aikaan, kun Helsingissä pääsee jumalattoman bussin kyytiin. Muutama viikko sitten Uutispäivä Demarin Ilkka Vuorikuru syytti Taivas TV7:ää ahdasmielisyydestä, koska kanavalla näytetään ohjelmia, joissa seksi liitetään vain avioliittoon, homoseksuaalisuutta ei hyväksytä ja kaiken lisäksi kerrotaan, että rukous voi parantaa syövästä. (Sama 3.9.2009)

Meitä katsellaan

Jääkaapin ovessa on vuoden päivät seikkaillut purppuraviittainen mies, joka katselee pilvien välistä maapalloa. Magneettia reunustaa teksti: He is watching. Give Him a good show – Hän katselee. Anna Hänelle kunnon esitys. (Sana 27.8.2009)

”Kun saapuu syys…”

Miellän mutkikkaan elämäni erääksi suojarakenteeksi kyvyttömyyteni tajuta ikääni. Monet ystävistäni pitävät tätä ominaisuuttani typeryytenä, ja ehkä se sitä onkin. Minulle tämä vajavaisuuteni tuottaa kuitenkin niin runsaasti iloa ja ikimuistettavia hetkiä, etten ole tuntenut pienintäkään tarvetta parannuksen tekoon tässä mielessä. Uskon kaiken kukkuraksi säästyneeni monista masennuksen syövereistä tämän eräänlaisen ajattomuuteni tähden. En vain yksinkertaisesti tiedä, minkälainen minun tämän ikäisenä pitäisi olla. (Sana 20.8.2009)

Oletko onnellinen?

– Ristus mikä mun on, kun tänään ei ahista, sanotaan Etelä-Pohjanmaalla. Täytyy myöntää, että joskus ”ahistaa” vaikka olisi kuinka onnellinen. Paavo Ruotsalaisen mukaan yksi minulta puuttuu ja sen mukana kaikki. No, sekään ei aina selitä tätä monille niin tuttua fiilistä. (Sana 13.8.2009)

Hanki silmälasit!

huutaa lähellä istuva katsoja tuohtuneena. Ei minulle, jolla sellaiset jo onkin, vaan pelaajalle, joka ei saanut haltuunsa hänelle hyvin syötettyä palloa. (Sana 6.8.2009)

Sisäisen pikkupojan selviytymisopas

Superrikkaat ostavat turistimatkoja Maata kiertävälle avaruusasemalle. Nyt on jo alennusmyynti menossa, sillä ilmakehän ulkopuolella pääsee käväisemään yksiön hinnalla. Tekniikka on mykistävää, ja maisemat varmasti sanoin kuvaamattomat. (Sana 30.7.2009)

Helsingin kesä

Istun parvekkeellani. Petunia ja mustanmerenruusu, miniatyyriparatiisi Kalevankadulla. Keltavihreä raitiovaunu lipuu portin ohi, suurena kuin ruotsinlaiva soutuveneestä katsottuna. On Helsingin kesä. (Sana 16.7.2009)

Vapaata ajattelua

Mikä on se fundamentalistinen uskonlahko, joka on ottanut asiakseen julistaa sanomaansa pääkaupunkiseudun, Turun ja Tampereen joukkoliikenteen bussinkyljissä kymmenien tuhansien eurojen kampanjalla? (Sana 9.7.2009)

Oikealla tiellä

Kun kirjojan tätä, SLEYn perinteiset evankeliumijuhlat ovat vielä edessä. Suurella mielihyvällä juhlia jälleen kerran odotamme. Juhlat ovat kesän kohokohta, jonne haluamme vuodesta toiseen. (Sana 2.7.2009)

Mullan alle

Eteläkarjalaiseen, tai oikeammin koko itäsuomalaiseen hengellisyyteen ja siitä kumpuavaan toimintaan on aina liittynyt vahvasti kolmen o-kirjaimen trio. Kolme oota tarkoittavat alueen kolmea hengellistä vaikuttajaa, Jaakkiman kristillistä opistoa, Kansan Raamattuseuran Oronmyllyn toimintakeskusta ja Parikanniemen orpokotia. (Sana 11.6.2009)

Kriittisyys on hyve

Muutama vuosi sitten vieraili eduskunnassa Petroskoin yliopistosta joukko venäläisiä nuoria. Eräs opiskelija kysyi heti kättelyssä, kuinka monta EU-kriittistä kansanedustajaa on Suomen eduskunnassa. Hetken mietittyäni vastasin, että kaksisataa. (Sana 4.6.2009)

Toivon naisia

Taksimme pysähtyy harmaan betonirakennuksen eteen. Tämä on siis ”hotellimme” lähellä Modran kaupunkia Slovakiassa. Kolkot käytävät muistuttavat entisen kommunistisen ajan tyylistä. Repaleiset matot, ankeat opiskelijaboxit ja rämisevä hissi tulevat tutuiksi muutaman päivän aikana Hope for Europe Women in Leadership –konferenssissa. Yli 100 naista 22 maasta on kohtaamassa toisiaan, jakamassa uusinta tietoa hengellisen työn rintamalta, rukoilemassa ja saamassa hengellistä opetusta. (Sana 28.5.2009)

”Sen kaupungin parhaaksi…”

Raamatun sanoma on vaikuttanut voimakkaasti yhteiskuntiin eri aikakausina. Kristinuskon muovaaman kulttuurin keskellä elävinä emme välttämättä enää tätä yhteyttä aina havaitse. Ihmisoikeudet, tasa-arvo, oikeusjärjestyksen perusta, luonnonsuojelu – kaikki ne nousevat Sanasta. On tosin vienyt vuosisatoja ennen kuin me kristitytkään olemme halunneet ottaa todesta esimerkiksi Paavalin sanat: ”…ettei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, orjaa eikä vapaata, miestä tahi naista, vaan kaikki ovat yhtä Kristuksessa.” (Sana 7.5.2009)

Kärsimyksestä

Katsoin muutama viikko sitten sunnuntailounaan valmistuksen ohessa ohjelmaa, jossa kaksi äitiä kertoi lapsensa menetyksestä. Molempien naisten lapset olivat kuolleet väkivaltaisesti. Vaikka lasten kuolemista oli jo useita vuosia, äitien tuska oli käsin kosketeltava. Oman lapsen kuolemasta toipuminen on elinikäinen prosessi. (Sana 30.4.2009)

Korkein hyvä

Vuosia sitten sain kutsun kotiseuroihin. Kahvin juonnin lomassa vierasta pyydettiin kertomaan kuulumisia lähetysmailta, olinhan perheineni hiljattain palannut lähetystyöstä. Päätin hiljentää puheensorinan kajauttamalla aluksi rukouskutsun, jonka olin kotimme nurkalla olleen moskeijan ansiosta oppinut ulkoa. Tuuttasin siis asiaankuuluvalla väristyksellä ”Allahu akbar – Jumala on suurin” niin että pirtissä kahvikupit kilisivät. (Sana 23.4.2009)

Rolling Stones

Vierivät kivet eivät sammaloidu. Tämmöiselle ehtoopuolen miehelle tuo sanonta tuo toivoa herättävän viestin liikunnan tärkeydestä. Jotain olisi vielä tehtävissä. Jos. (Sana 16.4.2009)

Pääsiäisen paradoksi

Olen aina rakastanut pääsiäistä enemmän kuin joulua. Pääsiäisen paradoksi: kuolemalla voi voittaa kuoleman, sopii yksilöön ja yhteiskuntaan. Kriisissä – avio- tai ikäkriisissä – ihminen joko käpertyy itseensä ja alkaa syyttää muita tai etsii uusia ratkaisuja. (Sana 2.4.2009)

Vuoden kiertoa

Huomaan yllättäen joulukaktuksessa valkeita kukkanuppuja. En saa heti kiinni muistikuvasta, jonka tunnen liittyvän niihin voimakkaasti. Seuraan päivittäin nuppujen pullistumista ja pelkään, että liialla kastelulla tuhoan ne ennen aikojaan. (Sana 26.3.2009)

Primitiivireaktio

Jokin aika sitten Ranskassa tehtiin tutkimus, jossa 5–13-vuotiaille lapsille ja nuorille aikuisille näytettiin kansanedustajaehdokkaiden kuvia. Lapsia pyydettiin valitsemaan valokuvista se henkilö, jonka haluaisivat ”kapteeniksi laivalleen”. Aikuisia pyydettiin osoittamaan ”pätevimmältä” vaikuttavat. Kun verrattiin, ketkä tulivat todellisuudessa valituiksi parlamenttiin, nämä valokuviin perustuvat valinnat osuivat oikeaan 60–64-prosenttisesti – lasten valinnat vielä tarkemmin kuin aikuisten. (Sana 19.3.2009)

Lapsia ja aikuisia

On harmaa aamu. Tietokone sanoo plingplong ja iGoogle tarjoaa minulle Hesarin kolme tärkeintä otsikkoa. Haen kahvia ja katson, mitä tänään ensimmäiseksi tarjotaan: Pikkutyttöjen push-up-rintaliivit vedettiin myynnistä. (Sana 12.3.2009)

Aamupalalla Washingtonissa

Helmikuun alussa suuntasin yli 800 muun ulkomaalaisen kutsuvieraan tavoin kohti Washingtonia osallistuakseni kansalliselle rukousaamiaiselle. Monipäiväinen kokoontuminen on lajissaan ainutlaatuinen perinne. Kolmekymmentä luvun laman syövereissä liikemiesten parissa syntynyt rukousryhmäliike levisi nopeasti ympäri maan ja saavutti pian liittovaltion korkeimmat poliittiset johtajat. Siitä lähtien senaatin ja edustajainhuoneen yhteinen aamurukousryhmä on isännöinyt tapahtumaa, johon maan presidentit ovat aina osallistuneet. Vuosien varrella tapahtuma laajeni kansainväliseksi, kun kutsuja alettiin lähettää ulkomaistenkin parlamenttien rukousryhmien edustajille. (Sana 5.3.2009)

Miehistä mittaa

Eläköön, kunnon varaisät! Varaisillä tarkoitan miehiä, jotka elävät ei-biologisten lasten kanssa. Kunnollinen merkitsee huolehtivaa, lämmintä ja jämäkkää miestä, jolla on tahtoa ja halua kantaa jatkuvaa, pitkäkestoista vastuuta pienestä ihmisentaimesta. (Sana 26.2.2009)

Monumentaalista rokkenrollia

Euroopan parlamentin täysistunnossa koettiin viime marraskuussa kummia. Eräs istuntoa seurannut kuvasi juutalaisen rabbi Jonathan Sacksin puhetta kahdella sanalla: monumentaalista rokkenrollia. Puhe keskeytyi monta kertaa taputusten vuoksi. Lopuksi koko parlamentti osoitti seisten suosiotaan. Luin Sacksin puheen ja hämmästyin. Rabbi oli pitänyt raamattutunnin. Puheen pääkohta oli Raamatun käsitys liitosta (covenant). (Sana 19.2.2009)

Kahden tason yhteys

Kirjoittamisen raakaan ja arkiseen puurtamiseen, sisältyy paljon sellaista, jota ei tavoita mitenkään muuten. Muuan olennainen osa kirjoittamisen maailmaa on lukea, mitä muut ovat kirjoittaneet. Saarnaajan mukaan paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, joten materiaalista ei tule pulaa. Lukemisen ja kirjoittamisen kautta löytyvät sitten ne, jotka eittämättä ovat eräs tämän hommelin rikkauksista. Nimittäin lajitoverit, samanlaisen tartunnan saaneet ”hullut unien näkijät”, jotka ilmestyvät elämääni sanojensa välityksellä. Ylivoimaisesti suurin joukko on niitä, joita en ole koskaan tavannut. Ystävyytemme, tuttavuutemme ja kumppanuutemme perustuu siihen mitä he ovat kirjoittaneet. (Sana 12.2.2009)

Minne vuodet ovat menneet?

Edessäni oli tyhjä paperi. Saisin pitää puheen 30-vuotta täyttävälle pojalleni. Aikuiselle miehelle, jonka historia alkoi jo Kekkosen ollessa presidenttinä ja Kalevi Sorsan pääministerinä. Israelin ja Egyptin välillä oltiin hieromassa rauhansopimusta, venekansan asema puhutti maailmaa ja Salora-jupakka Suomea. Löytyykö mitään uutta vieläkään auringon alla? Onko maailma muuttunut ja mihin suuntaan? Lasten kannalta ei ainakaan parempaan, vaikka juuri tuo vuosi 1979 nimettiinkin Lapsen vuodeksi. (Sana 29.1.2009)

Yksinäinen pelastaja ei kauan jaksa

Taannoin Himalajalla pystytimme telttoja maanjäristyksestä hengissä selvinneille. Valtavaa leiriä johtivat pakistanilaissotilaat, joita perehdytin puolijoukkueteltan hienouksiin. Ystävälliset ja sivistyneet upseerit tarjosivat ateriat lämpimässä, valoisassa teltassaan. Kovissa olosuhteissa se oli ylellisyyttä. (Sana 22.1.2009)

Yllättävää sivistystä

Televisio on rasittava tötsä. Se ei jousta. Se vain tököttää ja tahtoo itseään katseltavan kello sejase.

(Sana 15.1.2009)

Sana ankkurina

Puhe paljastaa meistä paljon. Murteesta voi päätellä kotipaikan, ammattislangi kertoo työstä, ja äänensävystä kuulee mielentilan. Meidän suomalaisten suhde puheeseen ei kuitenkaan ole aivan ongelmaton. Runossa sanotaankin: ”Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään… ” Emme oikein hallitse small talkia, ja kielestämme puuttuvat kohteliaat ilmaisut ”please” ja ”bitte”. ”Kyllä” tarkoitta meillä kyllä ja ”ei” on ei – yksinkertaista, mutta joskus ulkopuolisten korvissa turhankin suoraa tekstiä. Ja toisaalta olemme kuulemma kansa, joka vaikenee kahdella kielellä.

(Sana 8.1.2009)

Lahjalle arvo

Alkusyksystä Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin, jonka otsikko kuului jotenkin näin ”Uskontoa voidaan tyrkyttää päiväkodeissa”. Artikkelissa kerrottiin muun muassa siitä, kuinka eräs isä oli vihastunut lapsensa päiväkodille, koska hoitopaikka ei ollut etukäteen ilmoittanut, että pappi tulee pitämään sinne hartauden.

(Sana 2.1.2009)

Nyt sytytämme kynttilän

”Kirkon tehtävä on sytyttää kynttilä, eikä vain kauhistella ympärillä olevaa pimeyttä.” Nämä maanviljelijä Ensio Vanhasen yli 30 vuotta sitten kirkolliskokouksessa lausumat sanat räpsäyttivät unet silmistäni kuunnellessani radion aamuhartautta.

(Sana 18.12.2008)

Siilillekin selvää

Virolaiset sanovat ilmiselvästä asiasta, että se on siililegi selge eli siilillekin selvää. Se on minusta hieno sanonta. Siilihän haparoi ja tunnustelee tietään kuin vanheneva kolumnisti, joka yhä hitaammin saa elämännäkymän kiteytymään kirkkaaksi tekstiksi. Elämän tuttu piha on tänään erilainen kuin eilen. Päivän läpi on yhä mentävä tunnustellen ja uutta oppien, vaikka luulisi, että tällä kokemuksella jo tiensä tuntee ja asiansa osaa.

(Sana 11.12.2008)

Olen rakastunut !

Kyllä, kyllä. Ihan oikeasti. Tuttu tunne, kokemuksena turvallinen, sallittu eikä yhtään salainen.

(Sana 4.12.2008)

Kannettu lapsi kantaa

Juuri nyt on vuodenaika, jolloin on pimeää aamulla töihin lähtiessä ja on pimeää kotiin tullessa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, ettei siivouksesta tarvitse välittää tuon taivaallista. Päivällä niitä pölyjä ei täällä ole kukaan katsomassa, ja illalla niitä ei enää edes näe. Tuikku poikineen saa hoitaa valaisut. Meillä on neljä ikkunaa kadulle päin ja jokaisesta näkyy herkät jouluvalot, jotka roikkuvat Nybrogatanilla talojen välissä. Ja juuri meidän kohdallamme on kaunis tähti. Tähän valoon on hyvä herätä ja nukahtaa.

(Sana 27.11.2008)

Erehdysten jäljillä

Intialaisen Parran kylän vesimelonit olivat niin ihmeellisiä, että niitä tultiin ostamaan koko Goan seudulta ja kauempaakin. Kaikkein parhaimpia meloneita kyläläiset eivät myyneet: ne annettiin kylän lapsille. Lapset saivat meloneita kyllikseen, ja niiden siemenet kylvettiin kasvamaan uutta satoa.

(Sana 20.11.2008)

Persoona

Sanat ovat hauskoja. Keskittäessään huomiomme johonkin ne jättävät muut asiat huomiotta. Sanan ympärille jää huikean tyhjä tila. Sanat sekä kätkevät että paljastavat. Silti – huseeraamme sanojen maailmassa eikä niistä ole pääsyä. Sanat ovat sitä paitsi välttämättömiä; Sanan kautta jopa pelastumme kaikesta siitä, mistä on syytä.

(Sana 13.11.2008)

Idiootti

Eräs minun elämäni ja uskoni suurista taistelukentistä on ollut kamppailu kutsumuksesta. En ole koskaan joutunut suuriin sotiin Jumalan olemassaolon tai edes Jeesuksen toteuttaman sovituksen todellisuuden kanssa, mutta työtoveruus Pyhän Jumalan kanssa huimaa minua yhä. Kristuksen rakkauden leveyden, pituuden ja korkeuden kanssa arjen vaellus jo sujuu, mutta syvyyden kohdalla polvet yhä tutisevat. Tämän saa aikaan synti, joka ei suinkaan nouse nuoruuden rypemisistä vaan yhä roikkuu minussa kiinni päivittäin reaaliaikaisena ja tuoreena.

(Sana 6.11.2008)

Kirkon Suuri Seikkailu

Lapsuuteni Helsingissä oli kadun toisella puolella lihakauppa. Eräänä päivänä siihen ilmestyi ikkunaan mainoskilpi: Lihaa – Kött. Leikkeleitä – Charkuterier. Säilykkeitä – Konserver.

(Sana 30.10.2008)

Herätys – Väckning!

Näin lauloi Kari Kuuva, joka muistetaan erityisesti Tango pelargoniastaan. Meikäläistä Karin hengelliset laulut puhuttelevat edelleen, erityisesti kyseinen Väckning.

(Sana 23.10.2008)

Ärsyttää

Ei hyvänen aika, miten tässä näin on päässyt käymään. Päivä toisensa jälkeen häviää ja muuttuu eiliseksi. Tuntuu, että aika karkaa käsistä eikä työn tuloksia näy missään. Neuvotteluja alvariinsa, ja pöytäkirja poikineen työntyy ulos printteristä. Vuoden 2009 kalenteri täyttyy ennen kuin sitä on ehtinyt edes hankkia. Mihin väliin tungetaan ystävät ja harrastukset. Kaikki aika tuntuu menevän siihen, että selviää ja kerkiää päivästä toiseen: koti–koulu–työpaikka–koulu–kauppa–koti, siinä on kaavaa täyttämään päivät. Ärsyttää.

(Sana 16.10.2008)

Brahmsista ja rusinoista

En ole vielä tavannut ihmistä, jolla ei olisi tavallista parempi musiikkimaku. Kuulun itsekin tähän suureen enemmistöön. Siksi en yllättynyt, että internetissä tekemäni testi kirjasi musiikkimakuni perusteella tililleni myös koko joukon erinomaisia luonteenpiirteitä.

(Sana 9.10.2008)

Salatut kansiot

Kaikki pääsevät taivaaseen, on aika ajoin julistettu useammallakin suulla ja useamman vuosisadan aikana. Jotkut valitut ovat siis ilmeisesti päässeet kurkistamaan viimeisen tuomion pöytäkirjoihin ja jakavat nyt jo ennakkoon kopioimaansa pöytäkirjaotetta. (Konstantinopolin kirkolliskokous, jakamattoman kirkon palaveri 553, oli muuten sitä mieltä, että ennakkoon jaettava pöytäkirjaote on, ei vain väärennös, vaan huuhaata tykkänään.)

(Sana 2.10.2008)

Korjausmies

Kiertävän evankelistan työ on kokoaikaista. Se on vähän niin kuin pahan tekeminen. Onhan sanottu, että jos ihminen ei parhaillaan ole pahan teossa, hän ainakin suunnittelee sitä. Vähiin jäävät tässä työssä vapaahetket. Jos sellaisen haluaa, on yleensä noudatettava Mestarin ohjetta, ja vetäydyttävä ”yksinäiseen ja autioon paikkaan”, puhelimien, sähkö- ja muiden postien ja kanssaihmisten ulottumattomiin. Vetäytyminen on mahdollista vain lomilla, sillä käyttöastian tehtävä on olla käytettävissä.

(Sana 25.9.2008)

Ystäväni muistolle

Pitkäaikainen ystäväni Virossa kuoli. Hautajaiset järjestettiin alle viikon sisään keskelle työpäivää. En pystynyt mitenkään järjestämään itseäni paikalle. Mietin, olenko turmeltunut. Eikö kuolema pysäytä minua?

(Sana 18.9.2008)

Sukupolvet sovussa

Kuilu on ylitettävissä – nimittäin sukupolvien välillä. Uskon sovintoon, uskon aitoon yhteyteen kahden sukupolven välillä. Se ei tarkoita samanmielisyyttä eikä täydellistä ymmärtämystä, vaan kunnioitusta ja arvostusta. Molemmat tarvitsevat toisiaan.

(Sana 11.9.2008)

Vapauden tielle

Viimeksi kuluneen viikon aikana on tullut treenatuksi istumalihaksia oikein urakalla. Vietin muutamia päiviä Göteborgin lähellä Öckerössä. Kolmen päivän ajan ryhmä johtavassa asemassa olevia pastoreita, seurakuntien ja kirkkokuntien johtajia pohti ja pähkäili, rukoili ja keskusteli, uskoi ja toivoi. Yhteisenä pohtimisen kohteena, ja toki huolenaiheenakin, oli Ruotsin hengellinen tila. Useiden tutkimusten mukaan Ruotsi on yksi maailman sekularisoituneimmista maista, joidenkin mielestä jopa kaikkein maallistunein maa.

(Sana 4.9.2008)

Tajuttoman viisas

Kaukoviisaus on sitä, että asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseen elävästi, että kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät. Mutta tässä lajissa on kaksi pahaa vikaa: asia jää huvikseen tapahtumatta tai se sattuu eri tavalla. Joka arvaa ottaa nämäkin huomioon, sille on maailmanranta kevyt kiertää. Konsta Pylkkäsen määritelmä kertoo, miten vaikea on olla viisas etukäteen. Tiedemiehillä on tähän mullistava neuvo: lakkaa ajattelemasta.

(Sana 28.8.2008)

Miten lukea?

Kristillisestä mietiskelystä kirjoitettaessa buddhalaisen mietiskelijän kokemukset asetetaan aika ajoin esimerkiksi, kun kuvataan kristillistä kokemusta. Miten lukea nämä kohdat?

(Sana 21.8.2008)

Tässähän tämä

Seisoin tänään äskettäin kuolleen hyvän ystäväni haudalla uurnalehdossa. Seisoin pitkään itku kurkussa, hämmentyneenä muistellen viimeiseksi jäänyttä tapaamistamme. Olin keväällä käynyt vanhempieni haudoilla ehostelemassa niitä talven jäljiltä ja poikennut tapani mukaan hautausmaata vastapäätä sijaitsevaan keskaribaariin. Siellä tämä ystäväni istui. Koska asun toisella paikkakunnalla ja tapaamme nykyään hyvin harvoin, hän avasi keskustelumme hämmästynyttä teeskennellen.

(Sana 14.8.2008)

Ainoalaatuinen suhde

Naisparin parisuhderekisteröinnin siunaaminen on poikinut kanteluja Espoon hiippakunnassa. Kantelut ovat tapansa mukaan synnyttäneet mediamyrskyjä.

Sana 7.8.2008

Siellä jossakin…

Jokilaiva lipuu tyynesti pitkin laajaa Laatokkaa, Euroopan suurinta järveä. Olemme nukkuneet levollisesti matkan Pietarista kohti Syväriä. Maisemien vehreys, asumattomat seudut takaavat sielulle levon. Ei ole kiire mihinkään, oma ”hotellihuone” kulkee mukana koko ajan. Matkatavaroita ei tarvitse purkaa eikä pakata, saa keskittyä vain olemaan ja aistimaan.

(Sana 31.7.2008)

Ulkopuolella

Yhteenkuuluvuus ja ulkopuolisuus taitavat kulkea käsi kädessä. Ei turhaan sanota, että missään ei ole niin yksin kuin yhdessä toisten kanssa ollessaan. Yksin kotona oleminen voi olla nautinnollista. Mutta ollapa niin sanotusti yhdessä ja silti kokea olevansa ulkopuolella tai yksin: huh huh!

(Sana 17.7.2008)

Toivo korreloi rehellisyyden kanssa

Ystäväni menetti muistinsa ja joutui kirjaamaan kaiken päiväkirjaansa: oliko jo syönyt, mihin oli menossa tai aikeissa tehdä. Oikeammin pitäisi kai puhua minuuttikirjasta. Muistinmenetys opetti hänelle, ettei asioita pidä kaunistella tai liioitella. Jos ei voi muistaa miten asiat oikeasti ovat, itsepetos koituu kohtalokkaaksi.

(Sana 10.7.2008)

Oleellisesti jotain ihan muuta

Olin ruokajonossa ottamassa lihakeitolta näyttävää, kun minulle katsottiin jostain syystä aiheelliseksi selitellä, ettei keitossa sentään lihaa ole, vaan siltä näyttävää gluteenista tehtyä jäljitelmää.

(Sana 3.7.2008)

Salasanat ja tunnusluvut

Yksi evankelistan työn kummallisuuksia on, että tietää tekevänsä sellaista, jota ei voi osata eikä edes oppia. Jos joku haluaa tietää jotakin tämän pestin sisällöstä, suosittelen lukemaan sekä apostoli Paavalin että Erkki Lemisen kuvauksia tästä tehtävästä. Tämä pirun rusikoima kaksikko piirtää eteemme kuvan, joka tehokkaasti karistaa kaikenlaisen hengellisen ruusunpunan tästä hommasta. Tarkoitan sellaista, minulle perustoiltaan käsittämättömäksi jäänyttä itsensä ylistämistä, jossa kirkkain otsin ja hymyssä suin hehkutetaan miten ihanaa on olla Herran työssä.

(Sana 19.6.2008)

Se parempi rakkaus

Luterilaiset opettavat, että uskoa ja rakkautta toteutetaan maallisessa kutsumuksessa.

(Sana 12.6.2008)

Naisena tässä ajassa

Pienistä puroista syntyy suuria ja mahtavia virtoja. Myös pienet tapahtumat voivat käynnistää mullistavien ajatusten virran. Tällaisessa ajatusten myllerryksessä olen elänyt viimeksi kuluneiden päivien tai viikkojen ajan.

(Sana 5.6.2008)

Vanhanaikaisesti pyhää

Kirikukellade helistamine on päättynyt ja jumalanpalvelus Tallinnan Jaanin kirkossa voi alkaa. Sunnuntaiaamun juhla on kerännyt paljon kaikenikäistä kansaa, tunnelma on koskettavan harras ja tosi. Jollain tavalla vanhahtavan turvallinen. Kaunis kirkko on entisöity, naiskoor laulaa puhtaasti. On Jumalan kansan juhlan tuntua.

(Sana 29.05.2008)

Taksimiehen geometriaa

Tuskin missään muualla kielitaitoni on yhtä riittävä kuin taksin asiakkaana. Se johtuu kolmesta seikasta: ensiksikin useimmat taksimiehet ovat tyytyväisiä jos saavat hoitaa itse puhumiset ja asiakas vain nyökyttelee mukana.

(Sana 22.05.2008)

Isä meidän

Isä meidän, joka olet taivaissa.

Haemme itsellemme paikan kosmoksessa, löydämme suhteen häneen, joka elää paitsi keskellämme, myös tuntemamme kosmoksen ulkopuolella. Tunnistamme taivaallisen sukulaissuhteemme ja sen, että olemisemme on myös suhde toisiin ihmisiin. Huomaamme, että oma minämme ei ole kosmoksen ydinkeskus, vaikka katselemmekin omaa pien- ja suurmaailmaamme siitä käsin. Olemme pieni, mutta arvostettu osa valtavasta kokonaisuudesta.

(Sana 15.05.2008)

Viisaan sydämen metsästys

Lienen jo jossakin aiemmassa kolumnissani julkituonut mieltymykseni kahteen lähes vastakkaiseen asiaan. ”Kahta en vaihda”- valikossani toista kärkipaikkaa pitää vuodesta toiseen halu elää täysillä varhaiset aamuhetket, jolloin koko maailma ympärillä pursuaa uutta. Aamun ihmeessä on jotakin niin suurta ja käsittämätöntä, että noiden tuntien merkitys on minulle kuin Jumalan nimi: Minä olen!

(Sana 08.05.2008)

Helppokäyttöinen digiboksi

Ostin digiboksin. Asensinkin sen. Se ei ollut vaikeaa. Se toimi samoin kuin älypuhelin tai tietokone, jotka ovat jokapäiväisiä kumppaneitani.

(Sana 01.05.2008)

Portille saakka

Hyvää matkaa, äiti. Hyvää matkaa kotiin, jonne sait kutsun.

(Sana 24.04.2008)

Hyvässä seurassa

Viimeisten kuuden vuoden ajan olen kerran kuukaudessa käynyt Täbyssä, hieman Tukholman ulkopuolella, eräässä palvelutalossa pitämässä jumalanpalveluksia.

(Sana 17.04.2008)

Orpojen kaupunkiin

Enemmistö maailman ihmisistä asuu nyt kaupungeissa, ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa. Muutosvauhti on ollut huima. Vuonna 1800 kaupunkilaisia maailmassa oli vaivaiset kolme prosenttia väestöstä, vielä sata vuotta myöhemminkin vain kahdeksan prosenttia. Muutto kaupunkiin jatkuu voimakkaampana kuin mikään aiempi muuttoliike.

(Sana 10.4.2008)

Onko Jumalaa olemassa

Minkä tahansa väitteen esittäjä joutuu todistamaan väitteensä. Tämä koskee erityisesti olemassaoloväitteitä. Kuitenkaan siitä, että todistusta ei kyetä antamaan, ei ilman muuta seuraa, että väite olisi epätosi. Tällaisen väitteen totuusarvo on epämääräinen – se voi olla tosi tai epätosi, mutta tietoa ei ole. (Tästä löytyy lisää vääntöä netistä hakusanalla Occamin partaveitsi.)

(Sana 3.4.2008)

Korkeampaa matematiikkaa

Olemme tyttäreni kanssa sopineet, että hän tekee läksyt pian koulusta saapumisensa jälkeen. Pienen välipalatauon me pidämme, ja sitten tositoimiin. Itse käytän tuon päivittäisen hiljaisen tuokion sanomalehden lukemiseen. En kuitenkaan yleensä ehdi pääkirjoitusta pidemmälle, kun tyttäreni huoneesta kuuluu: ”Posi, tarkistaisitko nää laskut!” Minun osuuteni on sitten tarkistaa, että kaikki on oikein laskettu ja jälki siistiä. Matemaattiseen puoleen saan yleensä joka päivä antaa saman hyväksyvän lausuntoni: ”Ojalan laskuopin mukaan kaikki on oikein.” Siisteydestä joudun sentään huomauttelemaan.

(Sana 27.03.2008)

Insinööri hymyilee

Uskovaisia, joiden mielestä kristinuskossa kaikki on johdonmukaista, kutsutaan joskus insinööriuskovaisiksi.

(Sana 13.03.2008)

Yksi maa ylitse muiden

Olin lentokentällä saattamassa ”pahoja poikia” Pyhälle maalle. En mahtunut itse tälle matkalle, sillä en täyttänyt osallistujille asetettuja kriteereitä. No, paha olisi kenties mennyt läpi, mutta tyttö ei. Mutta ei syytä huoleen, pääsenhän mukaan lokakuussa tehtävälle reissulle.

(Sana 06.03.2008)

Onnen jos löytäisin

”Mistä onnen löytää voisin kerrohan, miten elää soisin mulle neuvothan… ” Näin lauloin vuosia sitten äitini kanssa.

(Sana 28.2.2008)

Nautiskelijan vapaus

Parempi olla ihminen vailla tyydytystä kuin tyytyväinen sika; jos sika toista väittää, johtuu se siitä ettei sillä ole kokemusta muusta. Tämä John Stuart Millin ohje kelpaa käytettäväksi milloin vain, ja aivan erityisesti paaston aikaan.

(Sana 21.02.2008)

Suvaitsevaisuuden vaikea laji

Harvasti asuttu Suomenniememme on yhä enemmän paikka, jossa liikkuu ja marjastaa monia eri etnejä, monien eri uskontojen ja katsomuksiin edustajia. Tarvitaan arkista suvaitsevaisuutta.

(Sana 14.2.2008)

No onkos tullut kesä…

Tämä kuluva talvi on osoittautumassa ainakin säiden puoleen poikkeukselliseksi. Ajankohtana, jonka pitäisi perinteisesti olla keskitalven kylmintä ja lumisinta aikaa, vuorokauden keskilämpötila pysyttelee sitkeästi plusasteiden puolella. Vettä tai enintään räntää sataa päivittäin, ja ruoho vihertää.

(Sana 7.2.2008)

Ne siellä kirkon johdossa

Kun kirkon johdon toilauksia kuvataan, minussa ailahtaa usein kiukku. Miten meitä johdetaan noin huonosti ja harhaan?

(Sana 31.1.2008)

Armon vuonna 2008

Seison järkyttävän muistomerkin edessä keskellä Varsovaa. Miesten kasvot ovat kivenkovat myös ilmeeltään. Kuolemaa, hävitystä, tappamista ajalta, jolloin itsekin olin jo syntynyt.

(Sana 24.1.2008)

Varovainen uuden vuoden lupaus

Uusi vuosi tuli. Hetken se räiskyi ja paukkui, ja sitten tuli aivan hiljaista.

(Sana 17.1.2008)

Happy End

Oikeastaan on aivan liian aikaista toivotella onnellista uutta vuotta. Ne toivotukset kannattaa jättää vuoden viimeisiin viikkoihin, sillä ihmiset muistavat onnellisena kokemukset, jotka päättyvät hyvin, vaikka välissä olisi ollut vähän tukalampiakin hetkiä.

(Sana 10.1.2008)

Tahdon, että olet!

Silloin tällöin väitetään, että evankelioivan lähetystyön ja uskontodialogin (uskontojen vuoropuhelun) välillä olisi jännite, että evankelioivalla lähetystyöllä olisi yhdenlainen intressi ja uskontodialogilla toinen.

(Sana 3.1.2007)

Perinnejuhla

Joulu on perinteiden ja perheiden juhla, joka parhaimmillaan ja kristillisimmillään on myös Jeesuksen synttäri. Vai?

(Sana 20.12.2007)

Posi on!

Enpä todellakaan tiennyt syksyllä koti-isän virkaan asettautuessani, minkälaisen pöllytyksen tämä pesti minussa käynnistäisi. Nyt muutaman kuukauden tositoimien jälkeen voin todeta, ettei mikään ole niin kuin ennen. Vuosikausia on elämääni hallinnut eräänlainen projektimaisuus. Hyviä asioita on saanut tapahtua vain siinä määrin, ettei mahdollinen luopumaan joutuminen ole päässyt synnyttämään uutta hylkäämisen kokemusta. Tätä vaakakuppia olen varjellut tarkoin. Rakkautta saa tulla, kunhan sen määrä ja kesto eivät ylitä kontrollointi- ja mitätöintikykyäni.

(Sana 13.12.2007)

Jumala ei ole suvaitsevainen

Tiesitkö, että Raamatussa mainitaan sana suvaitsevaisuus ainoastaan neljä kertaa? Jumalan yhteydessä suvaitsevaisuus mainitaan ainoastaan kahdesti (2. Moos. 34:14 ja 2. Aik. 19:7), tällöinkin kielteisessä muodossa: Jumala ei suvaitse. Ihmisiä kehotetaan suvaitsevaisuuteen vain kerran. (2. Kor.12:20).

(Sana 6.12.2007)

Suurella vai pienellä näyttämöllä?

Sama se – pääasia, että näytelmä jatkuu.

(Sana 29.11.2007)

Toivo

Olin nuorena vapaa-ajattelija. Uskoin, että kaikki alkaa ja loppuu ihmiseen.

Seisoin molemmilla puolilla, uskovien ja uskomattomien. Uskovat siirtävät toisinaan vastuun Jumalalle. Uskomattomat löytävät syylliset keskeltään. Molemmat ovat turvattomia, epäilevätkin. Syntyvät ja kuolevat ilman vaatteita.

(Sana 22.11.2007)

Kertomus väkivallasta

Väkivalta on suomen kielessä aika merkillinen sana. Väki merkitsee alun perin jokseenkin samaa kuin nykyinen voima. Sellaisissa sanoissa kuin väkevä, väkipyörä ja sotaväki näkyy sen alkuperäinen merkitys.

(Sana 15.11.2007)

Uni kuolleesta äidistä

Kuudenkympin rajapyykin lähetessä olen huomannut ajatusteni karkailevan menneisyyteen. En tiedä, kuuluuko tällainen normaalisti ikääntymiseen. Meinaan, kun en ole koskaan ennen ollut näin vanha kuin tänään.

(Sana 8.11.2007)

”Ubuntu”

Vieraillessani viitisen vuotta sitten ensimmäistä kertaa isänmaassani Etiopiassa minulla oli paljon ihmeteltävää. Mummo, joka siunaili tauotta kielellä, jota en ymmärtänyt. Setä, joka halusi taata viihtyvyyteni kaikilla mahdollisilla keinoilla. Hän muun muassa tarkisti jokaisen vessan siisteyden, ennen kuin päästi minut paikalle, sekä osti uudet lakanat, jotta en joutuisi yöpymään hotellin (puhtaissa!) lakanoissa.

(Sana 1.11.2007)

Kolme versoa

Mitä yhteistä on ruusulla, Metallimessulla ja Turun Kristus-päivällä 2008?

(Sana 25.10.2007)

Särkyneen suudelma

Eräs runoilija kirjoitti kolumnissaan: ”Suudelma ei saastuta.” Hm… kuulostaa kauniilta. Suudelma on kaunis sana. Se tuo mieleen kauniita asioita. Suudelmista on kirjoitettu ja laulettu maailman sivu. Rakkauskirjeet on suljettu suudelmin. Suudelmin nukahtavat rakastavaiset eilen, tänään ja huomenna.

(Sana 18.10.2007)

Jumalanviljaa

Jumalanviljaa, sanottiin muinoin. Ei saanut heittää leipää lattialle eikä roskiin, ei edes meillä Helsingin keskustassa.

(Sana 11.10.2007)

Vihollinen vuoteessani

Tutut kiusaukset vaivasivat ruskaviikon taapertajaa.

(Sana 4.10.2007)

Katse suunnattuna liian kauas

Kun suunnittelin Pohjoismaiden kiertomatkaa, sain aikaiseksi matkaa edeltävän stressin.

(Sana 27.9.2007)

Maija Nyman: Kuka tai mikä?

Olen syksyihminen. Alan katsella ja hypistellä jo talvitakkiakin. Siirtelen kesävaatteita syrjään odottamaan uutta kesää, jos Herra sellaisen suo.

(Sana 20.9.2007)

Rakkautta etsimässä

On jännittävää katsoa ihmisiä torin vilinässä. Jokaisella on kuoressaan viestinsä.

(Sana 13.9.2007)

Hyvä kirja

Ensin siis nyljetään ja sitten saa nähdä Jumalan. Kamalaa. mutta myös lohduttavaa. Kun on aivan vereslihalla, ilman mitään suojaa, on kohtaamassa Jumalaa.

(Sana 6.9.2007)

Luuvitonen

Käväisin kaverini kanssa pohjoisessa kalastusreissulla. Aamu- ja iltalukemisekseni valikoitui tällä kertaa Saarnaajan kirja. Yksi Saarnaajan viisaista neuvoista kehottaa meitä ottamaan Jumalan todesta jo nuoruudessa. Ennen kuin pahat ja vähemmän miellyttävät päivät tulevat.

(Sana 30.8.2007)

Minun mielestäni

Mielestäni mielipidepalstojen lukeminen on äärimmäisen ärsyttävää. Ihmiset kinaavat asioista, joihin tietäisin oikeat vastaukset − ainakin omasta mielestäni.

(Sana 23.8.2007)

Sitä on liikkeellä

Astun sisälle kirjakauppaan. Lähestyn tiskiä vähän hämmentyneenä ja totean: ”Minkä ihmeen takia olen täällä. Mitähän minun piti ostaa.” Myyjä hymyilee osanottavasti ja vieressä oleva naurahtaa ymmärtäväisesti. ”Voi miten tuttua”, hän toteaa. ”Sitä on nykyään liikkeellä”.

(Sana 16.8.2007)

Risti ja riita

Erään kaverini keittiössä on kirjahylly, jossa on satoja erilaisia keittokirjoja. Kirjat ja ruoat ovat hänen vaimonsa harrastus. Tahtoisin samanlaisen hyllyn kotiini. Olisi hienoa selailla kirjoja ja kokkailla kaiken maailman pöperöitä. Hassua asiassa, että hoikka kaverini ilmoittaa syövänsä pääasiassa vain tomaattikeittoa. Ja millä kaikella hän voisikaan herkutella.

(Sana 9.8.2007)

Nauru elämälle ja kuolemalle

Usko Jumalaan ja ikuiseen elämään antaa mahdollisuuden nauraa elämälle, myös kuolemanvakaville ja pyhille asioille. Hienommasti asiaa kutsutaan karnevalisaatioksi.

(Sana 2.8.2007)

Apostolin kyydissä

Aamuisin olen irti omista tekemisistäni. Aamuissani on läsnä ”Minä olen”, joka on Jumalan nimi ja minä olen, joka taas on omaa olemuksellista sisintäni.

(Sana 19.7.2007)

Hyvä hyvä

Miten tullaan moraalisesti hyväksi? Miten tullaan hyväksi leipuriksi? Ainakin itselleni on tyypillistä jäädä odottelemaan, että minusta tulisi hyvä, jotta voisin tehdä hyvää.

(Sana 12.7.2007)

Ruth Graham - In Memoriam

Merkkimiehen vaimo on kuollut.

(Sana 5.7.2007)

Järki ja tunteet

Kokemukseni mukaan meidän ihmisten ristiriitaisuus johtuu järjen ja tunteen ristiriidasta sisällämme. Olemme usein hakusessa oman itsemme kanssa. Yritämme järjellä selittää asioita, joita tunteella teemme. Teemme tunteella asioita joissa tarvitsisimme järkeä. Valuvirhe, sanon minä.

(Sana 28.6.2007)

Aika möreä ääni

Meillä täällä Helsingin Viikissä on neljänlaisia messuja. Perhemessut on ”rakennettu lapsen ehdoilla”.

Kolumni 14.6.2007

Sepäksi syntyneitä

Polkupyörällä ajon jalo taito vaatii opettelua. Mutta onnistumisen riemu on palkitsevaa.

(Sana 7.6.2007)

Sitoutunut, mutta kahlitsematon

"Avioliitto on silmät kiinni suoritettu matka kohti katastrofia." Tällä itse keksimälläni sitaatilla aloitin puheviestinnän kurssin tilannepuheharjoituksen.

(Sana 31.5.2007)

Yhteispeliä kesämökillä

Osa kansalaisista huokaa: Olisipa kesämökki! Ne, joilla on, keksivät keinoja päästä lomalle jonnekin muualle. Joilla olisi käden taitoja ja puutarhurin vikaa joutuvat harrastamaan niitä parvekeolosuhteissa. Jotkut poropeukalot sen sijaan seisovat kirves kädessä kaatuneitten puunrunkojen seassa.

(Sana 24.5.2007)

Miksi?

Miksi, kysyy Joel Hallikainen. Ja vastaa...

(Sana 17.5.2007)

Leena Huima: Huomenta, virtuaali-Ansip

Minulle sananvapaus on tähän asti ollut vapaus sanoa ja vastata sitten omalla itsellään siitä, mitä sanoo.

(Sana 10.5.2007)

Murphyn lakiko?

Miten Job antoi kyytiä Mister Murphylle.

(Sana 3.5.2007)

Kutsuttu elämään

Minusta piti tulla isona mäkihyppääjä. Lapsuuteni yksi kurjimmista havainnoista oli se, että kaikki mäkihyppääjät ovat miehiä, – mutta minä en ole.

(Sana 26.4.2007)

Vaikuttajat ja minä

Istun Riian yliopiston juhlasalissa. Korkea mahonkinen puhujakoroke henkii älyä ja viisautta. Täällä väitellään tohtoreiksi, pidetään juhlapuheita ja kasvatetaan uusia vaikuttajia. Me eurooppalaiset hengellisen työn tekijät olemme keskustelemassa siitä, miten voisimme saavuttaa vaikuttajat.

(Sana 19.4.2007)

Jumalan valtakunnan asiaa

Alakuloisessa marraskuun maisemassa sataa räntää. Maantien varresta ojan pohjalta mies lapioi savisohjoa jämerällä ikiaikaisella työkalullaan. Vihreät fosforiliivit hohtavat harmaassa hämärässä, kun työmies nostaa lapiollaan ojasta märkää savea penkalle. – Koiran virka, mutta nämäkin hommat pitää tehdä.

(Sana 12.4.2007)

Vihainen kirje piispoille

Toisinaan haluaisin kirjoittaa vihaisia avoimia kirjeitä piispoille. Haluaisin sanoa, että ovat lällyjä ja selkärangattomia kaikki. Eivätkä osaa olla keskenään yhtä mieltä. Ynnä muuta. Ja niin edespäin.

(Sana 29.3.2007)

Sapporo

Sapporossa pidettiin hiihdon MM- kisat. Nämä kisat jäävät mieleeni paitsi Suomen loistavan menestyksen tähden, myös siksi, että seurasin kisoja poikkeuksellisen aktiivisesti. Kisojen tapahtumapaikan takia television kisalähetykset alkoivat Suomessa aamuvarhaisella. Minunlaiselleni aamuvirkulle se sopi mitä parhaiten. Suomalaisten kisamenestys sytytti myös ikämiehen sydämeeni lylyn lykkimisen halun. Niinpä useana aamuna, heti kisalähetyksen jälkeen, löysin itseni ladulta.

Häpeämätön

Hanna Mithikun kolumni

Sana 15.3.2007

Se tempo, se tempo

Avaan radion. On tulossa hengellistä musiikkia. Tarvitsen juuri nyt sen tuomaa rauhaa ja tunnelmaa. Asetun nojatuoliin ja suljen silmäni. Olen valmis ottamaan vastaan.

(Sana 8.3.2007)

Aplodit elämälle!

Haluaisitko sinä kertoa omasta salaisesta kivustasi? Haluaisitko kertoa, että joskus tuntuu ettei elämällä ole suuntaa ja tarkoitusta. Moni haluaisi kuulla sinua. Uskallatko tuoda todellisen kipusi näkyville luottaen, ettet ole yksin. Rohkenetko kertoa aidosti omasta turvattomuudestasi, sillä juuri sitä janoiset haluaisivat kuulla.

(Sana 1.3.2007)

Terveisiä Tekoan takametsiin

Nopean talouskasvun aikana maatalous oli Israelissa menettänyt asemaansa. Tuloerot olivat kasvaneet. Työntekijöille maksettiin liian vähän. Vipeistä otettiin ylikorkoa. Jumalan sanasta puhujat vaiennettiin. Alkoholia käytettiin liikaa. Sitä käyttivät myös naiset ja jumalanmiehet. Rakennettiin luksusasuntoja. Ihovoiteilla oli kysyntää.

(Sana 22.2.2007)

Surun pyyhin silmistäsi

Jossakin vaiheessa yötä aloin kuuntelemaan. Kirka lauloi biisiä: ”Surun pyyhin silmistäsi pois.” Etenkin kohdat ”…anna mulle voimaa kestää tulevaa…”, ja, ”… vain siksi vielä uskon elämään…”, muodostuivat minussa kuin laulajan kanssa tapahtuvaksi yhteiseksi rukoukseksi.

(Sana 15.2.2007)

Suhteellinen totuus

Minä yritän elää suhteessa totuuteen. Minä opettelen totuutta elämällä rohkeasti, suostumalla tietoni rajallisuuteen, suostumalla olemaan väärässä, suostumalla pyytämään apua.

(Sana 8.2.2007)

Perässä tullaan

Jokaisen sukupolven nainen tarvitsee edelläkulkevia. Me emme ole kaikki mitä nainen on, ja mitä hänestä voi sanoa.

(Sana 1.2.2007)

Joel Hallikainen: Tuli joka tuli

Happi on hajuton ja mauton. Sen huomaa vasta, kun se puuttuu. Monet elämän asiat ovat samoin. Happi on armo, jonka olen saanut Jumalalta elämässä.

(Sana 25.1.2007)

Parempi kuin nolla

Joka joskus on yrittänyt vaikka vain vastata kaikkiin sähköposteihin ja soittaa takaisin jokaiseen vastaamattomaan matkapuhelinnumeroon, tietää, että se on usein mahdotonta ja toivotonta. Urakan mahdottomuus ja oma voimattomuus hävettää ja syyllistää. Seurauksena on, että ei vastaa ollenkaan. Vastausta odottavalle kuitenkin pienikin vilkutus on parempi kuin täysi tyhjyys.
(Sana 18.1.2007)