Vaalit in memoriam

Oman ryhmämme kanssa jalkauduimme vaalien alla lauantaiaamuna kaupunkimme keskustassa sijaitsevaan kauppakeskukseen. Ehdokkailla oli rinnassa ryhmämme uunituore logo ja mukana nippu materiaalia ehdokasesittelyistä seurakuntalehteen.

Lähestyimme kohteitamme neutraalilla kysymyksellä: aiotteko äänestää seurakuntavaaleissa. Kohtaamamme väki voidaan luokitella kolmeen ryhmään.

Ensimmäinen, valitettavasti melko suuri joukko kuului sarjaan evvk eli ei voisi vähempää kiinnostaa. Tämä joukko ohitti innokkaat ehdokkaamme olankohautuksella, elekielestä saattoi aistia selvää kiusaantumista.

Toista ryhmää voi kuvata sanoin ystävälliset ohikulkijat, jotka huikkasivat: ”Kyllä me tiedetään, että vaalit on tulossa.” Tai: ”Ollaan jo äänestetty ennakkoon.”

Kolmas ryhmä sai meidät vakuuttuneeksi asiamme tarpeellisuudesta. Tämä ryhmä kuului sarjaan kiinnostuneet keskustelijat. He olivat selvästi ilahtuneita yhteydenotosta. Heidän joukossaan oli sekä seurakunnan toimintaa tuntevia että sitä etäämmältä katsovia.

Nuoret äidit antoivat tunnustusta perhekerhoille, joissa käyminen valitettavasti päättyi äitien palattua työhön. Sen jälkeen yhteys seurakuntaan oli hiipunut.

Keskustelussa saattoi huomata myös, miten epäoikeudenmukaisena hautaustoimilaki edelleen koetaan. Monet näkevät sen seurakunnan tapana käydä jäsentensä kukkarolla vielä viimeisellä mahdollisella hetkellä.

Myös syvemmät hengelliset kysymykset nousivat esille. Niiden äärellä saattoi vierähtää pitempikin tovi

Vaalien jälkeen kokoonnuimme vielä ryhmänä pohtimaan kampanjaamme. Kaikki pitivät jalkautumisoperaatiotamme mielekkäänä. Tuskin monikaan kohtaamistamme ihmisistä olisi varta vasten lähtenyt keskustelemaan seurakunnan työntekijän kanssa. Ihmiset pohtivat asioita sisällään. Vaikka kirkko sijaitsee keskellä kaupunkia, henkinen matka sinne voi olla valovuosien mittainen.

Miten nämä ihmiset tulisivat kuulluiksi? Miten jatkaa vaalien jälkeen? Ryhmämme on halukas toimimaan edelleen yhdessä, sekä valtuustoon valitut että ne jotka eivät tällä kertaa menneet läpi. Ehdokkaiden osaaminen, ammattitaito ja into ovat suuri voimavara seurakunnalle, jos ne osataan käyttää oikein.

Edessämme on kirkon sesonkikausi, jolloin ilmassa on hyvää tahtoa ja halua osoittaa sitä käytännössä. Kuka sytyttäisi adventtikynttilän kauppakeskukseen?  Miten hoosianna-huuto kaikuisi kaupungin koteihin? Miten hajallaan olevista yksinäisistä sydämistä kasvaisi yhteisö, jossa ihmiset saisivat kohdata toisensa ja Jumalan, elämän kaikkein syvimmillä tasoilla?

Anna-Mari Kaskinen
dqqd-pdul.ndvnlqhq$ss.lqhw.il