Vaikuttamisen paikka

Seurakuntavaalien ehdokasasettelu on päättynyt. Ehdokasasettelun käydessä kuumimmillaan myös kriittiset arviot luottamuselinten toimintaa kohtaan ovat nostaneet päätään. Olen ollut kuulevinani seuraavanlaisia käsityksiä:

Siellä puhutaan vain rahasta.

Niin kauan kuin kirkko kerää kirkollisveroja jäseniltään, rahakäytöstä on jonkun päätettävä. Eikö ole oikeudenmukaista, että varoista päättävät demokraattisilla vaaleilla valitut kaikkien seurakunnan jäsenten edustajat? Luottamushenkilöiden tehtävänä on harkita, miten verovaroja suunnataan. Rahalla maksetaan työntekijöiden palkat ja pidetään rakennukset kunnossa. Rahaa ohjataan diakoniatyöhön, tiedottamiseen, nuorisotyöhön, päivä- ja perhekerhoihin ja jumalanpalvelusten toimittamiseen sekä lähetystyöhön.

Siellä kun on sitä politiikkaakin.

Poliittiset ehdokaslistat ovat tulleet jäädäkseen ns. sitoutumattoman seurakuntaväen listojen rinnalle. Seurakunnan elämässä on mukana eri puolueiden jäseniä. Käytännössä puoluepolitiikalla on varsin vähän tekemistä itse valtuusto- ja neuvostotyöskentelyn kannalta. Monet päätettävät asiat ovat kuitenkin sen suuntaisia, että esimerkiksi kunnallisissa luottamuselimissä hankittu tieto ja kokemus antaa arvokkaita eväitä seurakunnan hallintoon. Seurakunnan hallintohan muistuttaa kunnallista päätöksentekoa.

Niin muistuttaakin. Molempien juuret ovat vanhassa pitäjänhallinnossa.

Ne asiat ovat niin paperinmakuisia, kaukana meikäläisen arjesta.

Jokaisen paperilla olevan nimen tai asian takana on todellisia ihmisiä, joiden elämää päätettävät asiat suoraan koskevat. Virkoihin liittyvissä asioissa päättäjät ovat paljon vartijoina. Kysymyksessä on toisen ihmisen elämä, hänen asumisensa, perheensä ja ammattinsa. Viime kädessä kaikki päätökset liittyvät ihmisiin. Rakennuksia ei tehdä muistomerkeiksi vaan ihmisiä varten.

Sitä paitsi luottamushenkilöillä on oikeus tehdä aloitteita, ja jokainen aloite on käsiteltävä. Näin luottamushenkilöt voivat itse vaikuttaa siihen, mistä luottamuselimissä keskustellaan.

Mahdetaanko siellä edes rukoilla?

Valtuuston ja neuvoston kokoukset alkavat rukouksella ja virrellä ja päättyvät iltarukoukseen. Niiden välillä pyritään käyttämään Jumalan luomaa tervettä järkeä, hyvää tahtoa ja sydäntä.

Toivottavasti myös seurakuntalaiset muistavat luottamushenkilöitä rukouksissaan.

Tulevien viikkojen aikana meillä kaikilla on erityinen mahdollisuus tehdä tunnetuksi kotiseurakuntaamme ja siellä tehtävää arvokasta työtä.

Anna-Mari Kaskinen

dqqd-pdul.ndvnlqhq$ss.lqhw

Kirjoittaja on Vivamossa asuva vapaa kirjoittaja ja Lastenmaa-lehden päätoimittaja.