Kristillinen kirkko on alusta asti ollut kriisin kirkko. Monoliittinen rakennelma ja opillisesti yhtenäinen kirkko on täysi mahdottomuus.
Sunnuntai 19. toukokuuta. Nimipäivää viettää Emilia, Emma, Emmi, Milla, Milja, Milka, Amalia, Emilia, Emma, Amalia, Mili
- Ihmiset
- Raamattu
- Artikkelit
- Pääkirjoitukset
- Toimitukselta
- Uutiset
- Kolumnit
- Anteeksi vaan, mutta Turku?
- Arkkipiispaa kyydissä
- Vaihdetaan vapaalle
- Kadonneen aarteen metsästystä
- Piru vie
- Kun rakkaus tappaa
- Hyvä paha sisu
- Facebook-seurakunta
- Paavi, järki ja pyhäkoululapset
- Sanasta ihmistä
- Elämänviiva
- Syvyydestä vai hyvyydestä?
- Muurit murrettava
- Suuri on suolan salaisuus
- Eteenpäin, sanoi mummo
- Kurjan belgialaisen tunnustus
- Onko isällä virkaa
- Miesten maailmassa
- Kokoamista ja sitomista
- Kotimuistutus
- Bryssel ja Bhutan
- Silmien tasolta
- Silakoita ja lihapullia
- Kohti tulevaa
- Kristityn metamorfoosi
- Ei mitään uutta auringon alla
- Meitä katsellaan
- ”Kun saapuu syys…”
- Oletko onnellinen?
- Hanki silmälasit!
- Sisäisen pikkupojan selviytymisopas
- Helsingin kesä
- Vapaata ajattelua
- Oikealla tiellä
- Mullan alle
- Kriittisyys on hyve
- Toivon naisia
- ”Sen kaupungin parhaaksi…”
- Kärsimyksestä
- Korkein hyvä
- Rolling Stones
- Pääsiäisen paradoksi
- Vuoden kiertoa
- Primitiivireaktio
- Lapsia ja aikuisia
- Aamupalalla Washingtonissa
- Miehistä mittaa
- Monumentaalista rokkenrollia
- Kahden tason yhteys
- Minne vuodet ovat menneet?
- Yksinäinen pelastaja ei kauan jaksa
- Yllättävää sivistystä
- Sana ankkurina
- Lahjalle arvo
- Nyt sytytämme kynttilän
- Siilillekin selvää
- Olen rakastunut !
- Kannettu lapsi kantaa
- Erehdysten jäljillä
- Persoona
- Idiootti
- Kirkon Suuri Seikkailu
- Herätys – Väckning!
- Ärsyttää
- Brahmsista ja rusinoista
- Salatut kansiot
- Korjausmies
- Ystäväni muistolle
- Sukupolvet sovussa
- Vapauden tielle
- Tajuttoman viisas
- Miten lukea?
- Tässähän tämä
- Ainoalaatuinen suhde
- Siellä jossakin…
- Ulkopuolella
- Toivo korreloi rehellisyyden kanssa
- Oleellisesti jotain ihan muuta
- Salasanat ja tunnusluvut
- Se parempi rakkaus
- Naisena tässä ajassa
- Vanhanaikaisesti pyhää
- Taksimiehen geometriaa
- Isä meidän
- Viisaan sydämen metsästys
- Helppokäyttöinen digiboksi
- Portille saakka
- Hyvässä seurassa
- Orpojen kaupunkiin
- Onko Jumalaa olemassa
- Korkeampaa matematiikkaa
- Insinööri hymyilee
- Yksi maa ylitse muiden
- Onnen jos löytäisin
- Nautiskelijan vapaus
- Suvaitsevaisuuden vaikea laji
- No onkos tullut kesä…
- Ne siellä kirkon johdossa
- Armon vuonna 2008
- Varovainen uuden vuoden lupaus
- Happy End
- Tahdon, että olet!
- Perinnejuhla
- Posi on!
- Jumala ei ole suvaitsevainen
- Suurella vai pienellä näyttämöllä?
- Toivo
- Kertomus väkivallasta
- Uni kuolleesta äidistä
- ”Ubuntu”
- Kolme versoa
- Särkyneen suudelma
- Leena Huima: Jumalanviljaa
- Pekka Maaranen: Vihollinen vuoteessani
- Hanna Mithiku: Katse suunnattuna liian kauas
- Maija Nyman: Kuka tai mikä?
- Rakkautta etsimässä
- Hyvä kirja
- Luuvitonen
- Minun mielestäni
- Sitä on liikkeellä
- Risti ja riita
- Nauru elämälle ja kuolemalle
- Apostolin kyydissä
- Hyvä hyvä
- Ruth Graham - In Memoriam
- Järki ja tunteet
- Aika möreä ääni
- Pekka Maaranen: Sepäksi syntyneitä
- Sitoutunut, mutta kahlitsematon
- Maija Nyman: Yhteispeliä kesämökillä
- Joel Hallikainen: Miksi?
- Leena Huima: Huomenta, virtuaali-Ansip
- Murphyn lakiko?
- Kutsuttu elämään
- Vaikuttajat ja minä
- Jumalan valtakunnan asiaa
- Vihainen kirje piispoille
- Sapporo
- Häpeämätön
- Maija Nyman: Se tempo, se tempo
- Aplodit elämälle!
- Terveisiä Tekoan takametsiin
- Surun pyyhin silmistäsi
- Suhteellinen totuus
- Perässä tullaan
- Joel Hallikainen: Tuli joka tuli
- Parempi kuin nolla
- Sa(u)nasotaa
- Vielä kun elämme
- Joulukirja muistaa
- Joel Hallikainen: Peili ja pyhä
- Siunattu internet
- Anna-Mari Kaskinen: Vaalit in memoriam
- Maija Nyman: Kuka on vanha?
- Pauliina Arola: Pitkä polku rauhaan
- Pekka Maaranen: Kivun ja ilon koulussa
- Salme Blomster: Enää ei ole kiire…
- Maija Nyman: Jatkoaikaa
- Joel Hallikainen: Turva on
- Blogi vankileiriltä
- Martti Issakainen: Politiikka ja kirkko
- Maija Nyman: Elämää oppimassa
- Anna-Mari Kaskinen: Vaikuttamisen paikka
- Pekka Maaranen: Pasuunakukka
- Pauliina Arola: Vertaisuus kirkossa?
- Maija Nyman: Sykkiviä sydämiä
- Katseessa kaikki
- Päät päin seinää
- Pois Jumalan selän takaa
- Matka Charlien luo
- Kohtalomme on yhteinen
- Maailmankylän kansalaistaidot
- Vedettömässä maassa
- Kenen rakas?
- Kesäkatseita
- Joulupukki juhannusjuhlilla
- Opiskelua ööylikoolissa
- Elämysmatka
- Missä olit silloin?
- Seurakunnan maantiedettä
- Katse köyhyyden läpi
- Kevään kosketus
- Löytö keikkakassin pohjalta
- Ellei pääsiäistä olisi
- Olenko sinulle rakas?
- Kaukalokaupassa
- Yllätysvieras
- Nimi on enne
- Puhumalla asiat selviävät
- Henki kutsuu sielua kasvuun
- Paras ystäväni
- Ajassa
Ärsyttää
Ei hyvänen aika, miten tässä näin on päässyt käymään. Päivä toisensa jälkeen häviää ja muuttuu eiliseksi. Tuntuu, että aika karkaa käsistä eikä työn tuloksia näy missään. Neuvotteluja alvariinsa, ja pöytäkirja poikineen työntyy ulos printteristä. Vuoden 2009 kalenteri täyttyy ennen kuin sitä on ehtinyt edes hankkia. Mihin väliin tungetaan ystävät ja harrastukset. Kaikki aika tuntuu menevän siihen, että selviää ja kerkiää päivästä toiseen: koti–koulu–työpaikka–koulu–kauppa–koti, siinä on kaavaa täyttämään päivät. Ärsyttää.
(Sana 16.10.2008)
(Sana 16.10.2008)
Päivälehdet kirkuvat talouskriisiä, pakkolomautuksia, irtisanomisia ja joululounasmainoksia. Amerikan presidentinvaalit ja koirien oikeudet saavat aikaan enemmän keskustelua kuin heitteille jätetyt lapset. Sivumennen yksi lehti mainitsi, että joka viiden lapsi Ruotsissa kärsii alkoholin väärinkäytöstä perheessään. Ärsyttää.
Per Eriksson, Lundin yliopiston tuleva rehtori, sai aikaan suuren kohun. Ei suinkaan sen tähden, etteikö hän olisi ollut tarpeeksi koulutettu tai pätevä tehtävään. Ongelma olikin siinä, että hän kuuluu erääseen vapaan suunnan seurakuntaan. Tämän tähden eräät kollegat epäilivät hänen kykyään hoitaa tulevaa tehtäväänsä ja ammattiaan. Ärsyttää.
Pitkästä aikaa minulla oli mahdollisuus olla mukana oman kotiseurakunnan jumalanpalveluksessa. Työmatkojen ja ihan elämän elämisen vuoksi en ollut voinut olla mukana muutamaan viikkoon. Heti ovella oli vastassa tuhlaajapoikasyndroomasta (tai lähinnä kotiin jäänyt veli -syndroomasta) kärsivä seurakuntasisar: ”Vai niin, sinäkin sentään vielä muistat temppelin osoitteen. Eipäs ole sinua aikoihin näkynytkään.” Sus siunatkoon mikä lämmin siunauksen hyökyaalto velloi ylitseni siinä hetkessä. Tästä onkin hyvä ponnistaa ja täydestä sydämestä yhtyä ylistykseen. Ärsyttää.
”Äitiiiiii”, kuuluu tomera ääni kylpyhuoneesta. On aivan tavallinen arkiaamu. Tai aamu ja aamu, iltavirkkuna ihmisenä en minkään voimalla saa kutsuttua aamuksi vuorokauden aikaa, joka alkaa ennen kello seitsemää. Suihkuverhon takaa näkyy pieni iloinen, silmät sirrillään naurava naama: ”Äiti, tiäksä mä en tykkää susta – mä rakastan sua!” Sydän sulaa. Tällaisen asenteen toivoisin epidemian lailla leviävän syyspimeään. Siinä olisi siunausta.
Mia-Lisa Alhbin
