Kristillinen kirkko on alusta asti ollut kriisin kirkko. Monoliittinen rakennelma ja opillisesti yhtenäinen kirkko on täysi mahdottomuus.
Sunnuntai 19. toukokuuta. Nimipäivää viettää Emilia, Emma, Emmi, Milla, Milja, Milka, Amalia, Emilia, Emma, Amalia, Mili

Isä meidän


Isä meidän, joka olet taivaissa.

 

Haemme itsellemme paikan kosmoksessa, löydämme suhteen häneen, joka elää paitsi keskellämme, myös tuntemamme kosmoksen ulkopuolella. Tunnistamme taivaallisen sukulaissuhteemme ja sen, että olemisemme on myös suhde toisiin ihmisiin. Huomaamme, että oma minämme ei ole kosmoksen ydinkeskus, vaikka katselemmekin omaa pien- ja suurmaailmaamme siitä käsin. Olemme pieni, mutta arvostettu osa valtavasta kokonaisuudesta.

 

(Sana 15.05.2008) 

 

Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi.

 

Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.

 

Hahmotamme, mikä on meidän oma juttumme, mikä on meitä lähinnä olevan ryhmän, esimerkiksi työpaikkamme tai perheemme,  juttu, se, mitä emme millään pääse pakoon. Näiden kahden, oman ja ympäristömme jutun keskeltä kysymme, mikä mahtaisikaan olla se juttu, jota Jumala on paraikaa kehittelemässä.

 

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.

 

Tulemme tietoiseksi tarpeistamme, siitä mitä tänään tarvitsemme elääksemme tai luulemme tarvitsevamme. Koetamme hetken verran tunnistaa omia pyyteitämme, ja harjoittaa semmoista uskoa, että meistä pidetään huolta ilman että meidän tarvitsee röyhkeästi manipuloida ympäristöämme varmistaaksemme omien tarpeittemme tyydyttämisen.

 

Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

 

Tunnistamme henkilökohtaiset vajavuutemme ja omista ihanteistamme poikkeamisemme. Samalla huomiomme kiinnittyy kaikkiin niihin törkeisiin öykkäreihin, jotka eivät ole ottaneet meidän tarpeitamme, arvoamme ja juttujamme huomioon ja ovat ajaneet vain omiaan ja meidät kumoon. Koetamme samastua syntisiin ja havaita, että kuulumme itsekin samaan porukkaan ja pyydämme itsellemme ja öykkäreille anteeksiantoa, koetamme sanoa muille sen mitä meille itsellemmekin taivaasta sanotaan: ”Tahdon että olet!”

 

Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

 

Huomaamme, että edellä rukoilemamme hyvät jutut ja ominaisuudet ovat lievästi sanottuna vielä aika raakileina totta elämässämme. Rukoilemme, että jatkossa voisimme keskittyä hiukka enemmän Jumalan hyviin juttuihin eikä aina vain suttuisiin omiimme. Tarvitsemme sitä.

 

Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.

 

Aamen.

 

Loppupelin tulokset on jo ilmoitettu ja myönteinen tulosvaroitus on annettu. Koetamme sopeutua edessämme oleviin tosiasioihin ja jopa oppia iloitsemaan ilmoitetusta lopputuloksesta.

 

 

Pekka Yrjänä Hiltunen

 

 

Kirjoittaja on Kirkon lähetystyön keskuksen uskontokasvatussihteeri. Hän vieraili kesällä 2007 Giri Sontalla, joka on jesuiittojen retriittikeskus Jaavan saarella Indonesiassa.



Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin